Unelmia ja niiden toteuttamista.

Mocan vauvat liikkuvat jo niin paljon, että ovat hyljänneet jo pesänsä. Uudeksi nukkumapaikaksi valikoitui kaninpeti, olen huomannut poikueiden pitävän tästä mallista koska tässä on reunat. Paljon vielä nukkuvat, mutta välillä kirmailevat ympäriinsä nuuhkutellen ja mutustellen.


Vapun muhkea takalisto pääsi kuvaan myös.

Timanttihan sai vain yhden poikasen, joka voi erittäin paksusti. Vähän turhankin paksusti, emo hoitaa niin hyvin että poikasen massu taitaa olla puhistumaisillaan. Ettei pysyviä jalkojen virheasentoja tms. tulisi, olen parina päivänä ottanut pesän "päivähoitoon" toimiston puolelle ja palautan iltaisin emolleen hoivattavaksi. Pöydälle en uskaltanut laittaa, jos vaikka mönkisi laatikosta pois. Mutta lattialla se voisi kiinnostaa koiraa + muita kaneja liikaa, kunnes välähti että lehtikeräys-pyykkikorissa olisi parhaiten tallella. :D Ja siis katsokaa tuota karvan määrää, yhtä poikasta varten!
Poikanen taasen on muuttumassa mustavalkoisesta keltamustaksi ja raitojakin selässä on niin, että omasta mielestäni se näyttää enemmän mehiläiseltä kuin kanilta.

Ja sitten niihin unelmiin...

Juuri kun olin angorahaaveeni laittanut sivuun ja odottamaan kesää, löysin ilmoituksen myytävistä poikasista. Kuinka ollakaan, poikueessa oli myös värillisiä naaraita vapaana, juuri sellaisia korvakarvamuhkeuksiakin jollaisesta olen haaveillut. Ensimmäinen hankaluus oli valita kahdesta ihanasta parempi varsinaisesti näkemättä, muulle perheelle valinta oli musta!, sen kummemmin edes kuvaa katsomatta. Itse taas tykkään ruskeastakin, sen karvaisuudesta ja kasvattajan kertomasta, innokkasta luonteesta. Joten kumpi voittaa, 5/6 mustan kannattajaa, vaiko 1/6 jonka ääni ratkaisee, sillä hän on se joka kanit hoitaa mutta joka ei osaa päättää koska ruskea on karvaisempi ja rohkeampi mutta mustalla on sielukas katse ja kauniin muotoinen pää ja plaa plaa plaa. :)

Päätos on kuitenkin tehty. Mitäs veikkaatte, kuinka käy?

Toinen hankaluus oli välimatka. Mutta välikättä apuna käyttäen haave toteutuu ja angoraunelma on enää yhden askeleen päässä. Karanteenikoti on väsätty valmiiksi odottamaan. Koska kaneja on ennestään useampi, pidän uusia tulokkaita aina ensin karanteenissa jotta näkee, josko sairastavat/sairastuvat jotain tarttuvaa tautia. Kuten ulko- tai sisäloisia, pasteurellaa jne. Muutto on kanille stressaavaa, joten muuton jälkeen sairaudet puhkeaa helpommin. Karanteenilla varmistan, ettei sairaus ehdi muodostua epidemiaksi ja viedä vaikka koko kanikatraan mennessään.

Karanteenihäkki on toimistossa, työpöydän alla joten ei tule yksinäistä työaikanakaan. ;) 

Pikkuvauvat liikenteessä.

Yritin valokuvata vaaveja, mutta nehän ovat jatkuvasti liikkeellä joten otimpa sitten videon. 

Naaraita on kolme...

... ja uroksia kaksi.

Poikuepostaus

Mocan poikaset vilkastuu päivä päivältä ja kiinnostuneita kyselyitäkin on ollut, joten lupasin tehdä kuvakollaasin rex-turkkisista kääpiölupista. Tässä myös pieni tietopaketti.

Mocca, kääpiöluppa rex ruskea

Rex-turkkimuunnos on kääpiölupilla vielä harvinainen Suomessa, mutta pikkuhiljaa yleistymään päin. Tiedättehän sanonnan, lisääntyy kuin kanit... :)

Daagon, poikueen isä, rex beige

Kyseessä ei ole rex tai pienirex rotu, vaan rotuna on siis kääpiöluppa, rex-turkkimuunnoksella. Rex ja fuchs ovat kääpiölupalle sallittuja turkkimuunnoksia ja siis yhtä lailla näyttelykelpoisia kuin normaalilla turkilla varustetut. Rex-mutaatio, joka lyhentää karvanpituutta on saanut alkunsa 1919. Saadakseen rex-turkkisia poikasia, tulee molempien vanhempien lähisuvuissa olla rex-geenin kantajuus.

Rex turkki on lyhyt, tiheä, pehmeä ja samettimainen eikä se vaadi erityistä hoitoa. Rex-turkkinen kani ei ole niin kylmänkestoinen kuin normaalilla karvalla varustettu. Tiheytensä vuoksi rex karva ei irtoile ja hilseile yhtä lailla kuin muut turkit. Toki rexkin vaihtaa karvaa kaksi kertaa vuodessa, harjaamalla tai nyppimällä voi estää irtokarvoja joutumasta kanin suolistoon.

Koska rex-turkkimuunnos kääpiölupalla on vielä aika alkutekijöissä (verrattuna rexiin rotuna), osan turkki on lähempänä astrexiä. Astrex on pidempi, laineikkaampi ja kiharaisempi, välillä jo sukupuuton partaallakin ollut rexin muunnos. Vaikkakin kiharainen astrex turkki on sekin kaunis, näyttelykanille toivotumpaa on kuitenkin lyhyt ja tiivis samettimainen turkki. Eli mitä lyhyempi, sitä paremmat pisteet näyttelyissä ;)
Tässä kiinnostuneille lisää tietoa astrexista: http://astrexrabbits.com/

Ja sitten niitä kuvia. Tässä SamSam, pienestä kiharapallosta samettiseksi.

kääpiöluppa rex lux, 2kk

kääpiöluppa rex lux, 4kk

Kääpiöluppa rex lux 10kk

Normaaliturkkinen kääpiöluppa & rex-turkkinen kääpiöluppa

Poikaskuvia:

rex ruskea

rex luonnonruskea

rex egern

rex egern vähän isompana

rex lux ja rex ruskea
rex on kihara viiksiään myöten ;)

rex (marburgin)egern & rex egern

Sunnuntaipostaus

Valitettavasti angora-unelmani ei ihan vielä toteutunut, oletettu poikue jäi syntymättä. Mutta hyvää jaksaa odottaa. ;) Kyse on kuitenkin monen vuoden "hoitosuhteesta", joten muutaman kuukauden odotus ei siihen nähden pitkä ole.

Ja onhan mulla hoidettavaa, nytkin tämä ihanainen Mocan poikue, joka alkaa karkailla pesästä ja tutkailla maailmaa. Eilenkin osa oli kiusaamassa Vappua, penkoivat toisen turkkia mutta eihän sieltä nisiä löytynyt. :)
Lasten kanssa otettiin pesue viltin päälle, tutustuttiin vähän puolin ja toisin ja vaihdoin pesästä pissaiset purut pois. Tässä kuvia virtahepoja muistuttavista kanivauvoista:

Ruskean mielestä kaverissa oli jotain likaa, noin pieni ja nyt jo hoivaa toista!

Tällä virtahevolla oli niin tiukka katse että tuli mieleen Putouksesta pudonnut Sika Vainola.. "Kuka sä oot, ooksä joku, pitäiskö mun tuntea sut jostain?" :D

Missä muruseni on...

Haluatteko nähdä kuka on mun murunen? Se on tämä suurisilmäinen otus joka on aina vastassa kun kanilaan menen. <3 Ennen oli heti kyttäämässä kun kanilaa edes lähestyin, nyt kun on ovi (vaikkakin lasinen) saattaa makoilla tuossa tasanteellaan ja pomppaa ylös kyttäämään vasta kun oven avaa. Kiva niin, ettei koko ajan ole turhaan valmiudessa vaan voi ottaa rennostikin.

Ja koska Samppa Linnan (rakkaalla lapsella on monta nimeä) häkki on ylempänä, vapaaksi päästäkseen täytyy pyytää ensin syliin. Ja Samppa pyytää. Ja saa syliä, enemmän kuin muut... onhan se niin murunen. ;) 

Vastustamaton katse

Ota mut syliin

Sami on muutenkin pieni kokoinen ja mahtuu paikkoihin joita ei uskoisikaan. Esim. naaraiden häkkiin... Tai saunaan, jonka oven alus on tilkitty taikakuution palasilla.

Pupulandia sai ovensa

Tänne blogin puolelle en tainnutkaan vielä kertoa, että Timantti sai vauvansa. Kyllä, ei vauvoja vaan vauvan. Mutta kauniin sellaisen, jo karvattomana erottuu nahasta japanilaisraidat, ihana lapsukainen varmasti "S´agapo´s Jalokivestä" kasvaa.

Tilasimme oven Pupulandiaan jo joulukuussa, mutta toimitus meni tänne asti, toteutus reilun viikon lisää koska Mocca päätti juuri silloin synnyttää. Vielä ovesta puuttuu listat ja helat, mutta siinä se nyt on, kiitos Teknisen tuen. Voi olla, että itseäni on heinänpöly alkanut herkistämään talven mittaan, joten ovi tulee tarpeeseen. Lisäksi kaneilla saattaa kodinhoitohuoneen ja saunan vieressä olla joskus turhankin lämmin, joten nyt voi kanihuonetta pitää hieman viileämpänä ja kaneille mieluisampana. Eikä tarvitse kuunnella kuivausrummun taikka pesukoneen linkousta. Mutta itse näen kanit ovea avaamatta joten voin seurailla kodinhoitohuoneessa puuhaillessani tai jos muuten vain tekee mieli kurkata.

Ja voihan sitä päästää jonkun juoksentelemaan muualle taloon, jotkut yhtä aikaa kanihuoneeseen. Ovikin on normaalia hiukan leveämpi, joten pystyy häkkejä ja tarvikkeita kuskailla pesulle.

Mocan pesueen läpyskäkorvia viipotti kanitalon alimmassa kerroksessa ja nostaessani kädelle, huomasin jo silmienkin raonneen. Muksut pakkasin takaisin pesäänsä, kera uuden heinätukon ja niin alkoi osa naksuttaa menemään. Nytkö jo? Nopeasti mennyt puolitoista viikkoa!

ruskea nakero

Yksi on selvästi kiharaisempi kuin muut, yksi taas möllykkäisempi ja yksi ruskea. Pientä värieroakin on havaittavissa vaikka äkkiseltään näyttäisivät saman värisiltä. 

 Nyt on ollut itsellä jo toista päivää pää tosi jähmeä huimauksineen, mutten enää halunnut siirtää suunnitelmiani vaan olen käyttänyt varmaankin puolet päivästä Sinin tilaamien valjaiden tekemiseen. Hiljaa on hyvä tullut... vaikkei ajatus aivan kirkas olekaan. :P

Sini kertoi ranskanlupastaan, jonka nimi on Julma-Juha ja antoi vapaat kädet valjaiden ja hihnan toteutukseen. Ensin ajattelin nimen perusteella vankikarkurin asua, mutta nähdessäni kuvan Juhasta, tuumin maastokuvion sopivan paremmin. Ja Sini piti ajatuksesta myös joten tällaiset niistä tuli: 

Vappu maastoutuu 

Vappu tietenkin valikoitui mallin testaajaksi ja näyttäisi toimivan hyvin. Valjaat eivät ole tavallinen suora malli, vaan kaavoitin sen muistuttamaan maastotakkia. Toivottavasti Sini ja Julma-Juha tykkäävät maastoliivistään. :)

Timantti kummajainen ei ole vieläkään synnyttänyt! Perjantai-aamunahan teki jo pesän, illalla tunnusteltaessa havaitsin jo liikettä vatsassa. Vatsakin oli pinkeä ja selvästi pullistunut, torstaina ei tiennyt vielä mitään. Olen odottanut lauantain, sunnuntain, maanantain, nyt tiistain... eikä mitään. Silti vatsassa tuntuu liikkuvia pikkujalkoja olevan. Tyttönen vain pääasiassa makoilee, syö tai putsailee itseään. Aina välillä hipsin kanihuoneeseen kurkistamaan jolloin Timantti selvästi toljottaa takaisin ja ajattelee "mitä toi ämmä duunaa". Ensimmäisen astutuksen mukaan (ja ensimmäisen pesänteon) olen odotellut jo reilun viikon ja  tarkemmalla silmällä Timanttia kyttäillyt. Musta tuntuu että meillä on Timantin kanssa tuijotuskilpailu meneillään... se todellakin pitää mua ihan pöpinä.

Pesä on puolivalmiina valkoisessa laatikossa, heinäsäilön takana.



Vappu herkuttelee iltapalaa "sängyssään" ;)

Ja Pätkis heinäsäilössä:

Blogi uudistuu

Tällä viikolla on ollut työn alla blogin uudistaminen, kuten varmaan aikaisemmin vierailleet on huomanneet. Aiemmin en ole ehtinyt, mutta nyt on tarkoituksena selkeyttää sisältöä niin, että on helpompi tutustua juurikin siihen osioon mikä itseä eniten kiinnostaa, onko se sitten kanit vaiko Kanitilkku. Kanitilkun puolelle on tulossa siis selkeämmin näkyviin tuotteet, kokotaulukkoa sekä hinnastoa, kanilan puolelle tulossa esittely Pupulandiasta sekä jokaisesta kanistamme, kuin myös poikue-suunnitelmista & myytävistä kaneista.

Ihanan, uuden bannerin suunnittelusta ja toteutuksesta saan kiittää Maija Sunia, hänen kaniblogiinsa pääset alla olevasta linkistä, jos vaikka tahdot itsellesikin vastaavan. ;)
Maijan Rabbit Smiles -blogi

Timantti on viettänyt vuorokauden nyt vain makoillessa, vähän jo aloin huolestuakin mutta vatsan tunnustelu paljasti muhkeuden sekä liikehdintää joten kaikki ok.

Surullisen uutisenkin sain kuulla tänään, S´agapo´s Alfa oli eilen löytynyt kuolleena, vaikka edellisenä päivänä oli ollut ihan normaali. Todella harmillinen tapaus mutta näitä joskus sattuu, sillä kanihan peittelee kipujaan viimeiseen asti niinkuin saaliseläimen kuuluukin. Alfa oli niin erityislaatuisen hauska kaveri että aika sanattomaksi uutinen veti. Alfan kanssa samaan kanilaan muutti meiltä myös S´agapo´s Creta Palm ja meille oli tarkoitus aikanaan tulla heiltä jälkeläinen. Nykyisistä poikasista lähtee uusi tilalle, mutta näillä on sama isä kuin Cretalla joten heistä ei pariksi ole.

Jokohan tällä kertaa saisin sinisiä rex-turkkeja? Viimeksi "siniset" hohkasi ruskeaa eli olivat väriltään egern mutta silloin isänä oli lux-värinen, nyt beige.

Taas kerran Timantti pesäpuuhissa.

Timantti oli aamusta aloittanut pesän väsäämisen, vaikka juuri eilen päätin jo kyseessä olleen vain valeraskaus ja laitoin Timantin Niklaksen häkkiin uutta yritystä varten. Timantti ei tietenkään ollut innokkaalla tuulella Niklaksen om om om-kosinta-ääntelylle ja ympärillä kiertämiselle vaan ynisi vastalauseeksi. Miksikäs olisi ollut, jos kerran onkin jo pullat uunissa, viittä vaille valmiina?


Pesää tosiaan tehtiin vimmalla, mutta sen jälkeen on loppupäivä kulunut vain makoillen. Kylläpäs nyt pidetään hullua jännityksessä! :D

Mocan nakit olen laskenut aamuin illoin, Mocan ollessa syömässä tai humpuuttelemassa. Ja onneksi olen, sillä olen jo toistamiseen saanut pelastaa porukan "ruskean lampaan" takaisin pesään. Kaniemohan ei palauta poikasia pesään, jos ne putoavat sieltä pois. Normaalistihan kani synnyttäisi maapesään, josta poikasten ei edes ole mahdollista pudota mihinkään.

Vähän jo mietitytti, voisiko emä hylkiä yhtä värin perusteella mutta käydessäni uudelleen, olikin pesästä yksi siniharmaa poissa. Joten poistin heinää ja sahanpuruja pesälaatikon pohjalta, nyt on pesä syvemmällä. Ruskea on selvästikin jäänyt parilta aterialta pois, joten on jäänyt muista vähän jälkeen ja turkissa oli "tyhjää". Päädyin antamaan hieman lisäravintoa, Critical Care-liuosta. Poikanen oli kuitenkin niin virkeä ettei tarvinnut ruiskulla antaa, vaan nuoli liuosta sormeltani jonka jälkeen laitoin takaisin muiden joukkoon.  Reipas pikkuinen, toivottavasti on nyt seuraavalla aterialla ollut paikalla ja sopivan nälissään. :)

Samalla näppäsin tämän päiväisen kuvan koko pesueesta, ihania, pulleavatsaisia ja kiiltäväturkkisia läpyskäkorvia. <3 Ruskea hieman pienempi, mutta eiköhän se siitä. :)

Vauvakuvia

Pari urosta on niin kalunnut häkkinsä puuosia (tylsyyttä, kun ei pääse uloskaan) joten suuntasin koiran kanssa metsälenkille ja raahattiin mukana jäisiä pajunoksia. Nehän raksahti kivasti poikki, paksutkin, tässä pakkasessa, ei tarvitse mitään apuvälineitä. Hieman saa aina oudoksuvia katseita kun oksaläjää mukanani rehaan, ainoastaan pääsiäisen aikaan tuo puuha näyttää normaalilta. :D
Mistä tulikin mieleen, miten sekaisin on tämä talvi ollut kun pajunkissaakin pukkaa tammikuussa.

Oksat toin pesuhuoneeseen sulamaan, jonka jälkeen suihkuttelin irtoliat pois. Qtar kävikin tutustumassa jo, uteliaisuuttaan. "Mitäs täällä tapahtuu?"

Saanko esitellä S´agapos Kanilan tuoreet samettiturkit:

"On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.." :)

Yksi ruskea siniharmaassa joukossa. Innolla odotan, millaisia näistä kasvaa! 

Tässä kuvaa normipäivästä Pupulandiasta, juoksentelemassa Vappu ja Mocca, muut tyytyy katsomaan vierestä. Ja kuvasta näkyy Vapun nykyinen asumus, päätin vauvoja suojatakseni siirtää Vapun toiseen häkkiin. 

Naisten toisistaan erottaminen aiheutti sen, että eron jälkeen täytyy järjestys tarkistaa aina uudelleen. Mocca haluaisi määrätä ja saattaa Vappua takaa-ajaessa karvatollonkin nyhdätä mutta sitten taas Vappu hyppääkin niskan päälle. Ei voi tietää kumpi alistaa kumman, ellei heti asiaa selvitetä. Sen jälkeen voidaan olla sovussa ja putsata toisiaan. 

Maanantaipäivitys

Kanihuoneeseen tilattu lasiovi saapui perjantaina, mutta sen asentaminen nyt vielä jäi... Eilen tosiaan Mocca pyöräytti viisi tummaa poikasta joten ei voitu remonttipuuhiin ryhtyä. Siivota ehdin kaiken oven asennusta varten valmiiksi, mutta sitten alkoikin pesänteko. :D
Tänään Mocan syödessä kurkistin vähän tarkemmin, yksi näyttäisi olevan muita ruskeampi, neljä muuta saattaisivat olla sinisen/egernin sävyisiä (mitä nyt päivän vanhoista pystyy arvella.) :) Ihania kiharaturkkeja siis pesässä elämäänsä aloittelemassa.

Muutoin kanilassa on tänään ollut "tylsää", ketään ei ole päästetty ulos pakkaseen eikä juoksentelemaankaan, koska Mocca ja Vappu ovat olleet koko päivän vapaana. Yön nukkuivat erikseen, joten ajattelin kaverusten haluavan vähän hellyyttä toisiltaan päiväsaikaan. Ja vaikka luulisi Mocan olevan väsynyt eilisestä synnytyksestä, niin silti riitti puhtia nykkiä pesään lisää karvapehmustetta sekä huoltaa vielä Vappuakin. <3

Muut kanit olivat häkeissään niin huomiota vailla, poikasten isä Daagon:

SamSam:

Pätkis ja Pupsi makoilivat yhdessä, he eivät niin ihmisen huomiosta välitä, onhan heillä toisensa. 

Timantista ei ota selkoa, onko tiineenä vaiko ei, jos on niin varmaan aika pieni poikue voisi olla tiedossa. Pääasiassa vain makoilee, ellei järjestä häkkiään. Sen puoleen vaikuttaisi viimeisillään olevan. Odotellaan vielä muutama päivä. 

Muutakin odotettavaa on, nimittäin yhden kanihaaveen toteutuminen. Jo ensi viikolla saattaa syntyä angorakanin poikasia joista yksi muuttaisi meille. Luvassa on poikasia isokokoiselta, tuuheaturkkiselta, muhkeilla korvatupsuilla varustetulta punakeltaiselta angoralta. Eihän sellaista voi vastustaa, eihän!