tiistai 17. kesäkuuta 2014

Talven tulevat herkut

Kesällä on kaikenlaista herkkua kaneille saatavilla suoraan luonnosta ja valikoimaa riittää. Jotta niitä saisi talvellakin, kannattaa ennakoida ja säilöä/kuivattaa/pakastaa antimet jo nyt. Esim. nokkonen olisi paras kerätä jo ennen juhannusta, jolloin ovat vielä nuoria. Nokkostahan ei tuoreeltaan anneta kaneille, mutta kuivattuna se on oikein hyvä vitamiini- ja rautapommi keskellä pimeää talvea. Nokkonen sisältää myös kalsiumia.

Nokkosten lajittelua heinäkasasta. Nokkoset siis menivät kuivumaan, muu tästä satsista suoraan syötäväksi.
Kuivattua nokkosta, hieman heinää seassa.
Melkein mitä vain voi kuivata, itse ajattelin tänä syksynä kokeilla myös marjojen kuivausta. ;) Karpaloita, mustikoita...
Kuivata voi auringossa ulkona, saunanlauteilla, uunissa miedolla lämmöllä luukku hieman auki, talon pannuhuoneessa eli lämpimässä teknisessä tilassa taikka varta vasten hankitussa kuivurissa. Kuivattavia kasveja on hyvä käännellä ja löyhytellä välillä, varsinkin jos lämpimään tilaan ei ole mahdollisuutta ja kuivuminen on hitaampaa.

Itse kuivatan pannuhuoneessa koska siellä on tilaa, sopivan lämmintä ja kuivuminen tapahtuu nopeasti. Ensin kerään pihalta esim. puiden oksia lehtineen, niittykasveja, heinää, ruohikkoa, voikukkia, nokkosia... ja levittelen ne kuivumaan. Oksista teen kerppuja jolloin ne on kätevä ripustaa johonkin, esimerkiksi pyykinkuivatustelineeseen.
Koivukerppuja
Koivukerput kuivuneena
Kerppujen säilytys
Kun kerput ja kuivatut herkut ovat kuivia, siirrän ne paperipusseihin, kenkälaatikkoihin taikka pahvilaatikoihin säilöön. Jotkut säilyttävät myös ilmatiiviissä karkkirasiassa, mutta itse en ole tätä kokeillut. Koska kerput vievät paljon tilaa ja kanit syövät kuivista oksista lähinnä vain lehdet (kuivat oksat on hyviä hampaille, mutta talvella on mahdollista saada myös tuoreita oksia) kuivatan myös pelkkiä lehtiä jolloin mahtuu enemmän pieneen tilaan.

Koivunlehtiä
Samat lehdet kuivattuna



 Myös varpuja voi kuivata kerppuina, mutta niitäkin löytää lumen alta talvellakin, joten ovat saatavilla myös tuoreena.

Syksyllä riittää kotimaisia omenia ja jos koittaa kysellä tuttavilta ja sukulaisiltakin, voit päästä keräämään maahan pudonneita täysin ilmaiseksi. Itse saan vanhemmiltani koreittain omenoita, joita sitten leikkaan siivuiksi ja levittelen uuniritilälle kuivumaan. Ritilän vien (taas kerran) pannuhuoneeseen, seuraavana päivänä käyn kääntelemässä jos muistan ja sitä seuraavana päivänä omenalastut ovat kuivia. Kuivat kippaan kenkälaatikkoon ja siivutan uuden satsin kuivumaan.

Porkkanalastuja menossa kuivumaan.
Ja koska omenoita on tiettyyn aikaan saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, osan olen myös kuutioinut ja pakastanut. Samoin jos porkkanoita on liikaa, niitä voi kuivattaa lastuina taikka pakastaa esim. valmiina raasteena. Pakastetut herkut täytyy sulattaa huoneenlämpöisiksi ennen kanille tarjoilua.

Kuivattuja porkkanalastuja (n. puolet ylläolevasta määrästä).
Suksiteline toimii pannuhuoneessa omenalastujen kuivaustelineenä.

Omenalastuja, niin hyviä.
Aiemmin laittamani kuvat kuivatuksesta ovat hyvin pientä verrattuna siihen, että sain peräkärryllisen taatusti "luomua" heinää, nokkosta sekä niittykasveja... Niissä onkin riittänyt kuivaamista! Kuivatettavaa on ollut joka paikassa, päivittäin olen käynyt kääntelemässä sekä siirrellyt valmiiksi kuivuneita säilöön paperisäkkeihin, tyynyliinoihin sekä isoon pussilakanaan. Huh! Mutta tietääpähän, millä kanit herkuttelevat ensi talvena... 
Kärryllinen tuoretta
Sama kuivumassa

Nokkosia & heinää


Kuivatut pussilakanassa

Kuivuneita pajun oksia lehtineen.
Säilytystilan täyttymisen vuoksi taidan säilöä näistä pelkät lehdet ja tarjota talvella tuoreita oksia metsästä.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Runoutta perjantain kunniaksi (kopioitu netistä)

Kaninko tahdot?
No, kaksiko vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästäänkin vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy kaneilla aivan tuota pikaa!

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen vaikka säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden kaninkuikelon hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Matonkulma rispaa, ei johtoja ehjiä enää nää,
lattialla papanat pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
hampaan jäljestä tapetissa tai puruhahtuvasta?
Jos tämä pieni pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa puhtautta tupaan.

Ei kanien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kanituttavat, joilla samat kuviot nää jyllää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun nälkäisten kanien massujen täyttö sun viikonloput täyttää.
kaninruoka, tuoreruoka, heinät, kuivikkeet, ja uudet aitaukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikanisi pusun kädellesi painaa.
Se tuhisee ja höpisee sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Sun niskasi on punainen kanintassun alla
ja niskasta ne pois saa ainoastaan lattialta ylös nousemalla.

Kanit ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on kanit elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kaniensa omistama.