Suosikkisi Pupulandian asukkaista?

 Vaikka ensi viikolle on luvattu lämpimämpiä ilmoja, takapihan asukit muuttivat jo varastoon. On jo niin pitkään ollut sateista ja kosteaa, että päätin siirtää kuivempiin oloihin. Toki pääsevät juoksemaan vielä ulos. Ylimmässä kerroksessa asuu Sigma, sitten Aliisa, seuraavassa SamSam ja alimmassa Pätkis ja Pupsi.

Kävimme mökkikauden päättäjäisissä ja mökiltä toin tietenkin pupuille tuliaisia. Tuli napsittua kaikista valokuvat ja samalla ajattelin laittaa leikkimielisen kyselyn, josta voi voittaa Kanitilkun tuotteita. Jakoon voisin laittaa tällä kertaa kaninpedin (suorakaide, m-koko), Jäljet-kännykkäpussin sekä kirjekuorellisen kuivattuja kaninherkkuja.
Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommentin ja vastaamalla kysymykseen: Kuka on suosikkisi Pupulandian asukkaista ja miksi. Kanilan asukkaat löytyvät myös tältä sivulta: Kanilan asukkaat
Arvontaan voit osallistua koko syyskuun ajan. :)

Aitauksen asukkaat, Didi, Vappu ja Mocca

Kanihuoneen mammat, Qtar ja Epsilon

Pieni Queen

Aliisa

Lelu

Sigma

SamSam

Pätkis ja Pupsi

Pieni tarina kanien ystävystymisestä

Facebookin puolella julkaisin kuvasarjan teksteineen siitä, miten onnistui lisätä kolmas naaras kahden muun laumaan. Tarina löytyy linkistä: Pieni tarina kanien ystävystymisestä

Kanila valmistautuu syksyyn

Qtarin ja Epsilonin poikueet voivat hyvin, erottamisesta huolimatta tai juurikin siksi. Ensimmäisenä ja toisena yönä lukitsin Epsilonin toisen kerroksen häkkiin oman poikueensa kanssa, kolmantena yönä Epsilon makoili jo valmiiksi omassa kerroksessa. :D Sen jälkeen en ole ovea laittanut kiinni ja silti on molempien vauvat hoituneet, Qtarin lasten silmätkin ovat jo auenneet.
Aika moni poikanen on jo alustavasti varattuna, mikä on mukavaa. On kiva yhdessä seurata poikasten kasvua ja kehittymistä uusien kotien kanssa.

Evästä talveksi

Viikonloppu kului autotallimme rakennuspuuhissa. Siinä ollaan kesän mittaan edetty niin pitkälle, että oli jo maalaamisen vuoro. Seinien maalaamisen jälkeen oli aika siirtää hyllyt ja tavarat varastosta talliin, joten nyt on vihdoin varasto kokonaan kanila-käytössä. Lisää en tarvitse häkkejä, riittävät nämä varaston neljä sekä kanihuoneen neljä häkkiä + tietenkin kesäaikaan ulkohäkit, terassi, kaniaitaus... :) Joten hyllyiltä vapautuneen tilan täytin talven ja syksyn eväillä. Heinää, olkea ja kaikenlaista kuivattua on ollut säilössä ympäriinsä joten mukava saada ne paikoilleen ja sopiviin oloihin. Vielä aion kuivatella syksyn mittaan vadelmanlehtiä ja oksia sekä omenalastuja, niiden aika alkaa olla parhaimmillaan.

Kaikki väki on pihalla viettämässä
viimeisiä kesäpäiviä.

Rakentamisen lopuksi tehtiin vielä ylijäämäpalasista pari mökkiä kaneille, itse tykkään tehdä aina pesämökit kahdella aukolla ja tuntuu se kaneillekin kelpaavan erittäin hyvin, Aliisa ainoana varaston asukkina sai molemmat mökkiset heti testiin ja alun merkkailun jälkeen mökit ovat olleet käytössä.

Mökki 1.

Mökki 2.

Musta-söpöliinini on muuttunut hurjumukseksi. Poitsun kiveksien laskeuduttua muuttui luonnekin, epäluuloiseksi reviiriräyhääjäksi, myös Pet-näyttelyssä käynti tuli kait huonoon saumaan ja se päivä oli pojalle liian stressaava, sen jälkeen mieli muuttui epäluuloiseksi. Harja ja rikkalapio ovat vihollisia, jotka varastavat herran kallisarvoiset papanat, kädellekin on pitänyt murista ja hyöriä häntä pystyssä kun häiritsee niin oman rauhan rikkoutuminen. Kompostikehikkoisen oven läpi on saanut rapsutella ja silitellä niin paljon kun jaksaa, mutta jos oven lukitus on napsahtanut auki, kani on samassa hetkessä muuttunut kireäksi kuin viulunkieli.
Tiedän nyt tehneeni väärin, kun olen tätä kania ottanut ylimmästä häkistä pois juoksentelemaan. Kani on pakoillut kun olen avannut ovea ja vaikka olen entiseen malliin rauhallisesti jutellen ottanut syliin ja vienyt juoksemaan, niin ilmeisesti tämä "jahtaaminen" on saanut epäluuloiseksi käsiäni kohtaan.
Piti kysyä toiselta kasvattajalta neuvoa, kun olen jo ehtinyt unohtaa mitä reviiriräyhän kanssa kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Tein neuvon mukaan ja siirsin kanin ulos, pois toisten kanien ja varsinkin toisen uroksen hajuista. Kani on nyt ulkohäkissä, josta sitä ei tarvitse nostella pois eikä harjaakaan tarvitse näyttää, sillä siivous käy häkin paikkaa siirtämällä uuteen kohtaan nurmikkoa. Silti poitsu uhittelee ja sähisee  putoavalle ruuallekin, häntä ei sentään ole ihan koko aikaa pystyssä. :) Täytyy antaa hormonihyrrän rauhoittua ennenkö alan koskettelemaan. Vähän olen otsaa nyt silittänyt samalla, kun on kädessä olevasta purkista syönyt. Mutta vain vähän, en tahdo tulla puraistuksi.

Vaarallinen musta peto pihahäkissään, valmiina hyökkäämään herkkujen
sekä niitä ripottelevan kulhon kimppuun.

Jäbä niin musta ja silkkisen tuntuinen,
että mieli tekisi koskea mutta järki sanoo ei kannata.

Samana iltana kun löysin mukavantuntuisen sijaiskodin Ruiskaunokille ja yhdelle toiselle naaraalle, Mocca ja Didi huolivatkin Kaunokin jengiinsä. :P Tämä kolmikko mahtuu nyt samaan aitaukseen sekä samalle ruokakulholle. Uudessa kodissa Kaunokkia odotetaan kuitenkin suurella innolla, joten täytyy malttaa luopua pikkuneidistä vaikka olisi hän tähänkin porukkaan mahtunut sitten kuitenkin. Kyllähän mulla pupusia riittää silti, ei ole vapaa-ajan ongelmia... :)

Vauvoja menee ja tulee

Vauvoja on lähtenyt maailmalle ja uusia syntynyt tilalle. Taas on ollut suuri ilo siitä, että poikasille on ollut hyviä koteja tarjolla. Vaikka Aliisan pesue olikin eisuunniteltu, niin silti yhtä paljon saivat hoivaa ja "vaivaa" kotien etsinnässä, ellei enemmänkin. Angoraturkin hoitaminen kun vaatii hieman enemmän perehtymistä kuin monen muun turkkilaadun. Vaikkei villan leikkaaminen muutaman kerran vuodessa työlästä ole, niin ilman sitä kanin olo voi muuttua erittäin tukalaksi. Villa huopaantuu kiristäväksi "matoksi" ja kanin on muutoinkin kuuma ja tukala olla. Angoran ruokahalu ja liikkumishalu vähenee sitä mukaa, mitä pidempää villa on. Hiljattain keritty angora saa taas aktiivisuutensa ja ruokahalunsa takaisin, joten rotu on kyllä kiinnostavan monivivahteinen kaikkine vaiheineen ja ulkonäön muutoksineen.

Qtar synnytti ensin oman poikueensa, Epsilon 2 päivää myöhemmin mutta samaan pesään. Olen ollut kahden vaiheilla, erotanko emät vai en ja koska ovat sujuvasti vuoronperään tehneet molemmin kahta eri pesää, olen antanut olla yhdessä ja toivonut että synnyttäisivät erikseen. Toisin kuitenkin kävi, Epsilonkin synnytti omansa Qtarin lasten joukkoon ja siellä oli poikasta sikin sokin, kaikki sulavassa sovussa. :D
Epsilonin lapsukaisista kaksi on muita selvästi pienempiä, (ja vielä selkeämmin pienempiä kuin 2pv vanhemmat Qtarin lapset) joten aika heikolta näyttää heidän tulevaisuus. Kani imettää vain harvoin ja jos silloin ei nisälle ehdi, jää ilman. Seuraavalla aterialla nälkiintynyt poikanen on entistä heikompi, eikä jaksa taistella sitäkään vähää isompien ehtiessä ensin.
Saattaa myös olla, että kahdella pienellä on kyseessä tuplakääpiögeeni eli ovat ns. rusinoita eivätkä siis tule selviämään vaikka maitoa heille riittäisikin. Nyt illalla päätin jakaa poikaset ja emät erikseen (ovat kuitenkin lähekkäin, samassa tilassa kuin tähän asti) ja toisaalta taitaa olla hyvä että niin tein, koska toinen pikkuruisista löytyi jo elottomana. Täytyy seurailla, miten emät muutokseen suhtautuvat. Tarkoitus on pitää öisin häkin ovi kiinni (jolloin varmemmin käyvät omiaan imettämässä) ja päivisin auki, jolloin saavat olla myös yhdessä. Siinä vaiheessa kun poikaset alkavat tulla pesästä pois, voi kaikkien taas antaa olla yhdessä.
Samoin olen toiminut kahden muun naaraan kohdalla ja se toimi hyvin. Ensin olivat yhdessä, mutta synnyttivät eri pesiin. Myöhemmin toinen naaras käytti toisen pesää vessanaan ja poikaset oli tietenkin pissasta märkiä. Siirsin pesää, jonka seurauksena huomasin myöhemmin molempien käyvän imettämässä samaa pesää, toisen pesän vauvojen nälkiintyessä. Yksi poikasista ehti kuihtua ennenkö tilanteen huomasin joten erottaminen oli silloinkin paikallaan, sen jälkeen molemmat imettivät omiaan. Ja jonkun ajan päästä olivat kaikin taas yhdessä.

Qtarin poikasilla näkyy tänään hentoinen karvapeite selässä ja kaksi saattaisi näyttää ruskeasiamsoopeleilta. Voi että miten jännittää, saanko sellaista vaiko en! Vielä täytyy malttaa odottaa. Samoin kuin Epsilonin vauvojen kanssa. Viittakuvioisia on useampi ja kaikki eri sävyisiä. Vaikka kanilauman kasvattaminen on työlästä, aikaa vievää ja välillä vastoinkäymiset ottaa todella lujille, niin silti toiselta kantilta katsottuna tämä on erittäin kiehtovaa. Jos ei "muuta elämääkin" olisi, voisin vain istua ja katsoa kanien puuhastelua päivät pitkät. Ja kyllä sitä nytkin paljon teen. :D 

Viikko sitten meille muutti tosiaan Ruiskaunokki ja hän sai seuraa risteytyspoikueesta. Tänään taas kokeiltiin tutustuttaa Moccaan ja Didiin ja yllättävän hyvin taas meni. Mocca otti tilanteen aika sujuvasti, samoin kuin Didin kanssa, mutta Didi näykkäsi tukon karvaa Kaunokilta. :/ Jatketaan siis harjoituksia.

Helteet jatkuu.

Pian on poikasten aika käsillä, Molemmat Epsilon ja Qtar voivat erittäin paksusti, pesää on väkerretty jo pitkään. Minä onneton menin hajottamaan kännykkäni, joten valokuvaaminen ei ole tällä hetkellä niin helppoa. Meiltä siis lähti poikasia jo pohjoiseen päin ja samalla kun pakkasin niitä mukaan, putosi kännykkäni betonilattialle.

No, poikaset pääsivät superhelteestä huolimatta matkaan ja turvallisesti perillekin, kiitos Katjalle perheineen.

Itsekin olen väsäillyt kompostikehikoista lisähäkkejä ulos, jotta voivat kölliä varjossa ja mussuttaa ruohoa. Kylmäkalleja sekä kylmiä vesipulloja olen roudannut pitkin päivää kuumuudesta kärsiville ja hyvin niitä viilennykseen käyttävätkin. Trampoliinikehikosta tekemäni aitaus on myös valmis, nyt siellä voi oleilla myös pienemmät kanit.

Uusiokäyttöä trampoliinille

Kanitilkun johtosuojavalikoima on kasvanut, nyt saatavilla kolmea eri kokoa. Lisää tietoa ja hinnastoa löytyy facebookista: Kuparipiuhaa kaikkeen kiinnittämiseen sekä johtokourua suojaukseen.

 Mocca ja Didi asuvat yhdessä, Mocca viettää päivät kaivaen ja Didi enemmän lepäilee. Moccahan on luonteeltaan hyvin utelias ja aktiivinen, aina kytiksellä portin edessä jos vaikka saisi jotain syötävää tai pääsisi livahtamaan muuallekin.

Ai niin, osallistuimme viime lauantaina Jurvan PET-näyttelyyn kolmen nuorukaisen voimin. Sigma söpösteli itsensä baby urosten luokkavoittajaksi sekä sai KUMAn viiden pisteen kohdista. Lelu jäi palkinnotta, mutta Didi sai KUMAn turkistaan. :)

Kotiin Jurvasta palasimme neljän kanin voimin, ruskea rex-turkkinen Ruiskaunokki-luppaneiti liittyi jengiin mukaan. Ruiskaunokki on kasvattiurokseni, S´agapo´s Deltan jälkeläinen.