Aggressiivinen kani osa 3. sekä muita kuulumisia

Aggrekanin kuulumisia

Kylmät ilmat tuli ja ulkokanit muutti lämpimämpiin tiloihin, myös reviiriräyhääjä. Aiemminhan räyhäsi niin, ettei häkkiin uskaltanut kättään laittaa tai syöksyi salamana puolustamaan reviiriään. Häntä pystyssä pyöri ja hääri hermostuneena ympäriinsä. Mutta tosiaan viikko tehokoulutusta ja tilanne on tällä hetkellä näin rauhallinen vaikka muuttikin takaisin häkkiin. :) Päivä kerrallaan mennään.

Sääliksi käy niitä kaneja, joiden omistajat sallivat vain yhden puraisun, sen ensimmäisen joka jää samalla kanin viimeiseksi tekoseksi... Olisi meilläkin aika monta kania vähemmän jos vain yksi "vahinkopuraisu" olisi sallittu. Ensin kannattaa pohtia, mitä tapahtui ja mistä tilanne mahdollisesti johtui. Yleensä näihin vahinkoihin syynä on ihmisen oma käytös, eli kania tulkitsemalla (tai pitämällä näppinsä erossa kanien keskinäisistä kahinoista) olisi puraisulta välttynyt.
Onhan toki sellaisia, joilla aggressiivinen käytös on aivan mahdotonta ja jatkuvaa, mutta sitten on taas esim. hormonihuuruisia murkkuja / syystä tai toisesta stressaantuneita (kuten esim. kiima, uuteen kotiin muutto, uuden kaverin saaminen jne). Joilla siis sietokyky on ylittynyt mutta ovat ohjattavissa parempaan suuntaan joko iän, ajan, olosuhteiden muutoksen tai koulutuksen (tai leikkauksen) myötä. Joskus äkillisesti muuttunut käytös voi johtua myös kivusta joka on pystytty todistamaan vasta kania avattaessa (esim. kasvain).

Uuteen kotiin tällaista kania ei tule luovuttaa ja siirtää ongelma eteenpäin. Ensin voi kokeilla ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa sieltä, ainakin kasvattajanimen omaavat, ns. viralliset ja kokeneet kasvattajat saattavat haluta kanin takaisin ja itse katsoa millaista käytös on ja onko sille mitään tehtävissä. Itse haluan tietää, mikäli kasvatillani on pahoja käytösongelmia ja mieluummin otan kanin tänne tarkkailuun/korvaan mahdollisuuksien mukaan toisella kanilla kuin että ongelmakani lähtisi kiertoon. Esim. nyt, kun jouduin toteamaan että yhdestä tietystä suvusta (mistä tämäkin kani on peräisin) on muutama aggressiivinen yksilö pompahtanut esiin, jätin suvun pois kasvatuksesta ja olen soitellut näiden kasvattien omistajille ja kysellyt miten siellä sujuu.
Mikäli kasvattaja ei voi auttaa ja haluaa viimeisenä oljenkortena kokeilla olosuhteiden muutoksen vaikutusta kanin käytökseen, tulee etsiä sellainen koti jossa ongelma on tiedossa ja jossa on kokemusta ja tietoa aggressiivisen kanin käsittelystä.

Jatkuvasti aggressiivinen kani ei ole kenellekään kiva, ei omistajilleen, muille kaneille eikä kani itsekään nauti olostaan jatkuvasti hermostuneena. Kysehän ei ole siitä, että kani huvikseen on äksy vaan kanilla itsellään on stressaantunut/pelokas/ärtynyt olo joten elämä on hänellekin yhtä stressaavaa kuin kanin puraisua pelkäävälle omistajalle. Jos kaikki konstit on kokeiltu ajan kanssa eikä mikään ota toimiakseen, kannattaa siinä kohtaa miettiä minkä itse kokee riittävän hyväksi elämäksi.

Lakaisuharjalle kiukutellaan yhä, mutta pidän sitä osittain sallittunakin murkkuikäiselle (uros)kanille. Koulutan kuitenkin sanalla EI sekä tutustuttamalla kaikessa rauhassa tähän kamalaan harjaan joka hänen reviirillään vierailee.  

(Video kahdessa osassa, muutoin olisi ollut sivustolle liian pitkä.)

Poikasten kuulumisia

Castaways kanilan Janina kävi taas ystävällisesti suorittamassa poikasten tatuoimisen sekä silmäilemässä kanejani. Lokakuussa olisi Porissa näyttelyt, joihin olen suunnitellut ottavani näytille esim. Qtarin, Sigman, Aliisan sekä kenties sijoituksessa asuvat Jalokivi sekä SiNimini. Mutta kaikki tosiaan on vielä avoinna, näyttelyihin osallistuminen riippuu siitä, missä kunnossa kanit ovat. Qtar ei ole synnytyksen jäljiltä vielä parhaimmillaan, Aliisan villa on siinä ja siinä pitäisikö keriä jo ennen näyttelyä, Sigman koulutus on kesken ja tietty karvanvaihto saattaa yltyä, entä miten saada Jalokivi sijoituskodistaan Paimiosta Poriin... :D Monta muuttuvaa tekijää vielä ennenkö tietää, onko kuukauden päästä yhtäkään "näyttelykuntoista" kania. 

Gymnos Apollon on yhä kalju, mutta hentoista valkoista karvanalkua alkaa erottua. Janina (kuin myös minäkin) tykkäsi kovasti hänen siskostaan Afroditestä, joka on muuttamassa sijoituskotiin eli hänestä tulemme luultavasti kuulemaan vielä joskus. :)

Kanit saivat KAKSI peräkärryllistä omenapuunoksia, joten sitä riittää!

Lähes kaikki poikaset ovat vieroitettu emoistaan ja harjoittelevat elämän alkeita keskenään. 

Ensi viikolla ensimmäinen jo lähteekin uuteen kotiinsa, muut vähän myöhemmin. 

Mitäs satiinisankarit?

Tämän kesän ruotsintuonnit kasvaa ja kaunistuu. Ikää on nyt n.5kk. Varsinkin Didi loistaa upeassa satiiniturkissaan ja on luonteeltaan todella sopuisan mukava. Lelu on yhä hieman arempi, mutta se on vain hyve, jos vertaa saman ikäiseen Sigmaan. :D Eli urosmaista kukkoilua ei ole ilmennyt. Tyytyväinen olen siis tähän kaksikkoon, vaikka hintavia olivatkin ja hakumatka useampi tuhat kilometriä. :D

Didi ja Mocca (ja Lelu) ovat myös muuttaneet sisälle mutta ulkoilevat yhä päivittäin koska kelit ovat vielä kohtalaiset eikä sisä- ja ulkolämpötilan ero ole hirvittävän suuri. Epsilonia olen kokeillut yhdistää heidän seuraansa, Epsilon on vain niin alistuvainen että kyyhöttelee ties missä piilossa ja säntäilee pakokauhun vallassa ihan itsekseen vaikka Mocca ja Didi eivät ole hänestä oikein millänsäkään. :D