Mistä Kanitilkku sai alkunsa?

Lumituiskuisen päivän ratoksi päädyin järjestelemään yrityksemme sähköposteja, etsimään viime jouluisia tonttulakkikuvia sekä samalla innostuin muistitikulle leikkaa-liitä-operaatiosta, sillä osa kuvista on vanhalla tietokoneella, osa uudella joten tämä on ollut mielessä jo pitkään. Toki muutakin tekemistä olisi mutta... tulipahan tehtyä tuokin operaatio.

Facebookissa on ollut paremmin nähtävillä erilaisia valjaita ja muita tuotteita, mutta Blogin puolella hinnaston yhteydessä on ollut vain muutama osviittaa antava kuva. Joten päätin lisätä kuvagallerian sellaisista tuotteista joista kuvia on tullut näpsäiltyä ja lisäsin ne sen kummemmin järjestelemättä blogiin omaksi sivukseen. Tässä linkki Kanitilkun kuvagalleriaan

Samalla löysin kuvan Kanitilkun alkumetreiltä, ehkä teitäkin kiinnostaa mistä tällainen idea sitten lähti? :P
Toisella sivulla jo kerronkin, miten ostimme pupullemme kivat verkkovaljaat eläinkaupasta, mutta koska ne eivät olleet hyvät eikä kani suostunut ne päällä liikkumaan, päätin tehdä itse. Ensimmäiset valjaat syntyi liian pienestä kyynärpääntuesta jonka olin myös juuri ostanut. Sauman ratkoin auki, saksilla hieman valjaiden muotoa ja tarranauhan ompelut. Hihnaksi ompelin kuminauhan ja näin päästiin alkuun.

Kyynärtuki-valjaat

Kyseessä oli kuitenkin väliaikaisratkaisu ja netistä yritin katsella, että eikö mitään parempaa olisi tarjolla. Koirillehan on vaatteita ja valjaita vaikka minkälaisia, miksei kanille voisi olla? Eikö yhtään olla näiden vuosien aikana päästy eteenpäin niistä lapsuuteni aikaisista kissan remmivaljaista? Yksi kuva oli niin suloinen ja harmittelin, miksi kukaan muu ei tee sellaisia myyntiin. Pääsisi helpolla jos voisi vain ostaa ja pitää. Mutta olisiko sekään sopiva?

Ja seuraava pohdinta oli, miksen minä tekisi itse. Voisin tehdäkin, mutta ensin pitäisi pyyhkiä kone pölystä ja huoltaa se, etsiä lankoja, kaivaa kankaita esille, suunnitella yksityiskohtia, kaavoittaa ja toteuttaa. Tuntui niin kovalta urakalta päästä alkuun että talvikin ehti muuttua kevääksi. Mutta silti ajatus muhi päässä ja sulaneet lumet sai enemmän innostumaan ulkoilusta kanien kanssa.

Ennen lapsia ja vielä kahdenkin lapsen ollessa pieniä ompelin vielä paljonkin, vauvanvaatteista juhlavaatteisiin ja tilaustöihin. Samalla opiskelin ammattikorkeassa tekstiili- ja vaatetustekniikkaa, joten ommeltua tuli sielläkin. Mutta opintojen loppupuolella alettiin miehen kanssa eri alan yrittäjiksi, laajennettiin taloa ja sen jälkeen perheemme kasvoi vielä kahdella lapsella joten kankaat tuli joko lahjoitettua eteenpäin tai pakattua ullakolle. Teollisuusompelukoneesta en malttanut luopua mutta sekin sai verhot eteensä koska ompeluhuoneesta tuli lastenhuone. Viime vuoden keväällä alkoi nuorimmainenkin mukkua jo paremmin ja viihtyä enemmän ilman äidin jatkuvaa valvontaa, yllättäen huomasinkin että mullehan jää hieman luppoaikaakin kaikkien vuosien jälkeen, outoa! :D

Yhtenä iltana nukkumaan mennessä otin asian puheeksi mieheni kanssa ja innostuin niin että piti laittaa valot takaisin päälle ja näyttää miehellenikin tätä päähäni pinttynyttä kuvaa ja hänkin vastasi heti että: "mikä ettei, kyllähän susta tuohon olisi". Totta. Tietotaitoa olisi ja yrittäjyyskin on tuttua. Yrityskin on olemassa joten yhdistämällä Kanitilkku siihen, säästyisi aloittamisen vaivalta.

Kanitilkun inspiraation lähde. Valitettavasti kuvaa ei enää netistä löydy, mutta tulosteena se on yhä Kanitilkun kansiossa muistuttamassa, mistä se ajatus sitten lähti.

Ja tällä tiellä sitä yhä ollaan, 1,5v myöhemmin. Mainostamisen olen tietoisesti jättänyt kesäloman jäljilta hoitamatta, sillä päätyöni, lasten kesälomat, autotallin rakennus, kanien kasvatus jne. ovat vieneet aikaa joten tilaukset olen kyllä hoitanut mutta mitään uutta saati valmiita tuotteita varastoon en ole ehtinyt tehdä. Nyt kuitenkin talli on valmis ja joulun aika lähestyy, inspiraatiota löytyy ja Kanitilkku on "back in business" samalla innolla kuin aiemmin.

Myös S´agapo´s kanilan puolella projektit etenee, SKY:n kasvattajakurssilla kävin Riihimäellä ja sen myötä on sillekin yhdistykselle kasvattajanimihakemus laitettuna. Pari-kolme naarasta on astutettuna, kaksi niistä Marissan kanilan Frodo-uroksella. Yksi uusi poikanen Hopeakuun kanilasta varattuna ja tänä viikonloppuna on vuorossa SKY:n kaninäyttely, jonne meiltäkin muutama kani osallistuu. :)

Mutta mitkäs oli ne ensimmäiset valjaat? No ne oli nämä maastokuvioiset jotka ovat yhä käytössä mutta tällä hetkellä löytyvät lasten pehmolelulta. :D Näiden jälkeen kaavoja on muokattu ja paranneltu lukuisia kertoja ja eri malleja muovailtu sitä mukaa kun uusia ideoita taikka tilauksia on tullut. Eipä taida kahta täysin samanlaista ollakaan.

Kanitilkun ensimmäiset valjaat

Seuraavat valjaat

Ensimmäiset baby-valjaat

Tyttäreni suunnittelemat vaaleanpunaiset babyvaljaat

Äidille ja tyttärelle samanlaiset polkadot-valjaat

Joulupukki matkaan jo käy...

Vaikkei vielä ole lunta, niin pakkasta ja pimeää kuitenkin eli taitaa se talvi odottaa ovella. Syyslomakin jo meni. Joulutuotteista on tullut kyselyjä ja ensimmäisiä tilauksia, joten oli aika virittäytyä joulutaajuudelle sekä kaivaa joulukankaat esiin.

Korvanreiällinen tonttulakki

Tässä hieman esimakua tuoreiden kuvien kera, jatkoa seuraa myöhemmin.

Melinda-mekkovaljaat on tilattu jouluiseen perhepotrettiin johon kanitkin pääsevät mukaan. Kuvauksen jälkeen käyvät siis myös ulkoiluun.

Vappu & Aliisa

Tiedän, olen ihana. En puhu paljoa mutta painan sitäkin enemmän ja olen perheen isän lellikki. Pupuista olen ainoa, jolla on lupa tulla iskän seuraksi uuteen autotalliin, autoja rassaamaan. ;)

Vappu kiittää äänestäjiään. <3

Aliisa oli äänestyksessä toisiksi suosituin joten tässä muutama kuva ja juttua myös hänestä. 

Aliisan villa on viittä vaille valmis leikattavaksi, mutta koska kerrankin turkki on näin pitkänä sopivasti näyttelyn aikaan (ja Aliisa syö ja voi hyvin eli ei koe turkkiaan taakkana), annan villan vielä kasvaa ja leikkaan vasta näyttelyn jälkeen. 

Aliisan turkki tuntuu ja näyttää upealta eikä takkuile, vaikka voisi kuvitella että tuollainen määrä karvaa olisi hirvittävän työläs. Hyvä ruokinta ja siistit kuivat tilat, harjailla ei tarvitse. Ainoastaan niskasta ja korvakarvoista saattaa löytyä huopaumia jotka selvittelen ja nypin pois silloin tällöin.

Syliin ottaminen on hieman hankalaa, Aliisa itse on jossain tuolla tuon kaiken karvan sisällä eli hieman pitää haeskella että kani löytyy. :D Niin ihanan rutistettava kani, tuoksuu villalle ja on niin pehmoinen halivauva. Luonne kultaa ja kärsivällisesti odottaa kun nyhdän huopaumia pois. Nyt saa vielä asua varaston viileydessä mutta villan leikkuun jälkeen saa muuttaa sisälle, sohvaperunaksi. 

Ei-aggressiivinen kani ja ei-karvaton kani osa 4

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia kanilan suosikkia kommentoineita blogissa, facessa sekä yksityisviestillä.
Ääniä sai lähes jokainen kanilan asukas, mutta suosikiksi valikoitui Vappu. <3

Niin ne vaan asiat muuttuu, että agressiivinen kani on päivittäisellä käsittelyllä muuttunut ei-aggressiiviseksi ja aiemmin nakupelle-kaljupäänä ollut on kasvattanut upean kiharan turkin. Noin kiharaa ei ole itselläni ollutkaan ja jotenkin voisin kuvitella jopa astrex-turkkiseksi koska kihara tuntuu niin erilaiselta mitä muilla poikasilla on ollut. Turkki tuntuu karhealta, ihan kuin lammas. :D

Kiltti Sigma

kihara Apollon