Kanitilkku kiittää ja kumartaa

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Kanitilkku & S´agapo´s kanila toivottaa joulurauhaa ja kiittää kuluneesta vuodesta.

Bume ja omenakuusi

Niin kovasti toivon, että tuolla laatikossa häärätään pesää jouluvauvoille. <3

Lemmenpari päivälevolla

Rommi päätti, että jouluna täytyy olla tosi skarppina herkkujen suhteen,
mutta ilmeisesti hälle ei ole kerrottu ettei luppakorvien kuulu olla korvat höröllään... :D

Joululomalle pompsis

Välillä Kanitilkussa tapaa muitakin eläimiä kuin pupuja, näissä tunnelmissa siirrytään kohti joulun valmisteluja ja loman viettoa. :) Ja mikäli jouluksi vielä mielii pupumaista postia, niin tänään tehdyt tilaukset ehtivät pukinpussiin.

Pupuille on haettu kassillinen porkkanoita ja tietenkin saavat omat joulukuuset naposteltavakseen. Sekä kuivattuja herkkuja kuin myös salaattien tähteitä. Punaiset joulupedit ovat jo käytössä, kuka milläkin tapaa sitten omaansa käyttää. Osa tykkää makoilla, osan mielestä se imee hyvin pissaa. :D

En olekaan vielä laittanut kuvaa meidän uudesta hamsteristamme, Nakero-syrkin yhtäkkisen kuoleman jälkeen meille löytyi uusi ja ihana poju, Pikkumökin Vandaali. Nakero oli luonteeltaan menevä ja epäileväinen, tämä taas on kovin rauhallinen ja tutkiskeleva. Hamsterit ja hiiret saavat maistella myös muitakin jouluruokia, toisin kuin puput. Luultavasti kaupasta tarttuu Piltti kasvis-kinkkuherkku jonka saavat jakaa, puuron sekä hedelmäherkkujen lisäksi. 

En ole tainnut tätäkään asukasta vielä esitellä, tytön huoneessa on kesästä asti 

asustanut talvikko nimeltään Tinytail Minimaster. "Snäks" peri

muualle kasvatuskäyttöön muuttaneen, uroshiiri Rumbon asumuksen.

Koska hiirten elinikä on suhteellisen lyhyt, on hiirimäärä vähentynyt niin että kaikki asuvat enää yhdessä ja samassa hiiraariossa. Osa on poistunut sairastumisten, kasvaimien tai iän puolesta, osa on muuttanut ystävieni kutistuneiden hiirilaumojen jatkeeksi. Tälläkin hetkellä yksi meidän ensimmäisistä hiiristämme ja se porukan kaikkein uteliain kaveri on kasvattamassa itselleen kasvainpattia. :/ Tottakai tällaisen persoonan poistuminen näkyy kaikkein selkeimmin ja harmittaa koska on tavallaan ollut hiirulan "sielu" koko hiiriharrastuksen ajan.

Hiirula on sijoitettuna niin, että voin seurailla puuhia samalla kun käärin pyykkiä ja varsinkin tämä raidallinen ystävämme, Hasselpähkinä on aina ollut tuijottelemassa takaisin ja kattoterassilla "kyselemässä" mitä hyvää tänään olisi tarjolla. Pian on kuitenkin aika toivottaa Hasselille hyvää matkaa ikuisille juustomaille. <3

Hiiraarion "kattoterassi"

 Tänä talvena meillä asuu ensimmäistä kertaa kaneja myös ulkosalla ja tämän kovassa käytössä olevan, eristetyn talvimökin rakennusvaiheet on luettavissa EPJY:n vuoden viimeisestä Rodentia-jäsenlehdestä. Jossain vaiheessa voin tehdä postauksen myös blogiin, jos joku on kiinnostunut miten tämä yksinkertainen ja kierrätysmateriaaleista rakennettu mökki on tehty.

Kahden eri lauman mökki on sijoitettu terassille, heti ulko-oven
eteen joten ruokinta ja siivous on helppoa talvellakin.

Tunneli aitauksesta mökkiin

Kanitilkku toivottaa rauhallista joulun odotusta! 

Kanitilkun Joulu

Facebookin puolella on jo jonkun aikaa joulufiilis ollut yllä joten päivitetään tonttuilut myös blogin puolelle. Sillä taas on Kanitilkun tonttulakkeja saatavilla, eri kokoisina ja nyt myös eri värisinä ja yli viiden euron ostoksiin tulee pikku tonttulakki kaupanpäälle!

Pikku tonttulakki 2,5e tai kaupanpäälliseksi yli 5 euron tilauksiin

Isot korvanreiälliset tonttulakit 4,5e/klp

Muistathan myös muut jouluiset tuotteet vaikkapa pupulle pukinpussiin: pedit, valjaat, hihnat.. Tai pupun omistajalle Jäljet-collectionin pyyhkeitä, pipo, kassi jne. Lisää ideoita löytyy kuvakansioita selaamalla! 

Tänä vuonna uutuutena on punaharmaa tonttulakki

Muutamia muita jouluisia kuvia ja ideoita, tälle joululle yksi tilaus oli viime vuotiseen verrattuna hieman erilainen kalenterikani. Kuvausmallina toimii tyttärelleni tekemä turkoosi pehmolelu, (asiakkaan pupupehmo on valkoinen).

Syksy ei ole ollut kanilan vauva-aikaa, johtuen siitä että lähes kaikki jalostuskanini ovat viime kevään poikasia ja sitä myöden turhan nuoria vielä perhettä perustamaan. Nyt on muutama pari muuttanut yhteen asumaan, mutta elo on hyvin kaverillista joten ihan heti en poikasia odota. :D

Tässä kuvassa näkyvä Hulda on luutavasti ExRosaris Kanilaan muuttaneen
S´agapo´s Mávros Fobetorin jälkeläinen. Hulda muutti erään asiakkaani luokse
ExRosarikselta sijoitukseen.

Onneksi Pawhill´s Bumerang on toiminut syksyn vauvakuumelääkkeenä, pikku Bume on kovin utelias, pehmeä ja haliteltava. Nimi Bumerang sopii siitäkin mielestä oikein hyvin, sillä Mocca kun lähti, saatiin bumerangina Mocan poikanen tilalle.

Näyttelykuulumisia

Pitkästä aikaa tuli käytyä kanien kanssa näyttelyssä, nyt kun välimatka oli kohtuullinen (2,5h) ja kanit sopivassa iässä ja karvassa. Ylivieskaan ajeltiin aamulla aikaisin yhessä Vihervaaran Kanilan kasvattajan kanssa talven ensimmäisessä lumituiskussa. Aikaisesta lähdöstä huolimatta olimme viime tipassa perillä mutta koska sää oli mikä oli, alkoi itse näyttelytkin tunnin myöhässä.

Näyttelyyn aloin valmistautua jo useampi viikko sitten, silmäilemällä kaneja ja niiden turkkeja sekä lisäämällä ruokaa kevyehkölle mutta yhtä aikaa rajoittamalla kookkaamman laumalaisen pellettiruokailua. Tassujen värjäytymiä yritin myös saada kulumaan pois siivoamalla tarkasti kaikki irtopapanat sekä joka välissä lisäämällä uutta kuiviketta (purua) vessalaatikkoihin. Olkea ja olkipellettiä tykkään muuten käyttää, mutta se myös värjää tassuja, samoin kuin kesän viettäminen pihakaneina. Eipä niitä täysin puhtaaksi saa, mutta edes hieman... :D

SKY:n kasvattajalistalla pysymisen yhtenä vaatimuksena on vähintään yhden kasvatin rekisteröinti vuodessa ja sen vuoksi pyrin silloin tällöin viemään kanejani rekisteröitäväksi. Tällä kertaa ilmoitin kaksi kania rekattavaksi: Mallan ja Mussun. Mallan suhteen olin enemmänkin toiveikas, mutta Mussun viittakuvio on sen verran vajaa + korvat neidillä jääneet hieman pienehköiksi standardia ajatellen joten tuloksena olisi helposti ollut pelkät nollat. Mussu saikin miinusta korvista sekä kuviosta "liian paljon valkoista" mutta nollaavia nämä virheet eivät onneksi olleet vaan neiti rekattiin pistein 91.
Malla, eli kesäisen ruotsintuontini pistemääräksi kertyi 94, mihin olen oikein tyytyväinen. Hänen "identtinen" siskonsa on Ruotsissa saanut hiljattain 93,5p joten tuon suuntaista olikin tavoitteena. Turkki voisi aina tietenkin olla parempi, musta väri ruskettuu auringonvalossa eikä ihan vielä karvanvaihto kesäturkista parempaan mustaan ollut valmis.

S´agapo´s Fii eli Mussu, 91p

Silverbuskens Ruby alias Malla, 94p

Rekisteröintiosuus on näyttelyissä aina ensimmäisenä ja sen jälkeen kanit voivat poistua, toisin kuin ulkomuotonäyttelyssä kanien on oltava paikoillaan näyttelyn loppuun saakka. Ulkomuotoryhmiin en ketään ilmoittanutkaan joten olisin voinut lähteä samantien pois, mutta koska Vihervaaran kanit ja sitä myötä kyytini olivat näyttelyssä loppuun saakka, ilmoitin samat puput myös pet-ryhmään eli lemmikkikanien näyttelyyn. Mukaan nappasin myös Herra Hipin sekä Minionin, heillä ei ulkomuotoon olisikaan asiaa sillä Minion on pienirexiksi ihan liian mini ja Hippi on risteytys.

Pet-näyttelyssä kanit tutkaillaan tarkasti kaikin puolin ja nytkin sain huomata miten sitä sokeutuu omille kaneilleen joita näkee päivittäin. Nolostuin kun huomasin Minionia ja Hippiä tuomarin pöydällä katsellessani että voih, ompas niille kertynyt hieman liikaa vatsaa. :P Olen yrittänyt saada molemmille massaa lisää, mutta koska ovat luonnostaan pienehköjä niin kokoa ei määräänsä enempää tule ja lopulta sitä massaa on kertynyt myös vatsanpuolelle. Hipillä oli silti kivasti lihaksiakin, mutta herra aloitti nyt kuntokuurin ja on tälläkin hetkellä ulkona urheilemassa, ruokamäärä tuli tarkistettua ja kevennettyä. Hippi oli kuitenkin sihteerin suosikki joten yllätyspalkinto tuli hänellekin. Hippi saa palkintopussistaan hieman maistiaisia mutta on luvannut jakaa suurimman osan meidän jyrsijöille (joille Crispy snack-herkkupopcorn ruoka sopii paremmin). :D

Herra Hippi, sihteerin suosikki

Mussu, kunniamaininta ja palkinto käsiteltävyydestä

Malla oli kaneistani voitokkain Pet-puolellakin, Sai 93 pistettä ja sillä pistemäärällä oli nuorten naaraiden ykkönen. Lisäksi Mallallekin ojennettiin kunniamaininta käsiteltävyydestä ja neiti oli myös tuomarin suosikki. Lapset kotona odotti innoissaan kuulumisia miten näyttelyissä meni, kanien "omistajat" ottivat ylpeinä ruusukkeet ja palkinnot vastaan.

Malla poseeraa palkintoineen

Hip Hei ja kanit kiertoon!

Syksyn mittaan on taas valloillaan trendi: kevään/kesän aikana hankitut pikku söpöläiset eivät mahdukaan enää saman katon alle tai muutoinkaan. Noista ihanista pikkuvauvoista on kasvanut murkkuilevia teinejä, tappelevat kaverin kanssa ja räyhäävät omistajalleen reviiristään. Papanoiden koko on kasvanut ja niitä löytyy kaikkialta, samoin kusilänttejä kun merkkaillaan toisen kanin kanssa vuoronperään reviiriä omakseen. Heinää ja purua levitellään kaikkialle ja kahdesta kanista on tuplasti enemmän sotkua. Puhumattakaan useammasta, allergiakin jo iskee kun pitää miettiä ulkokanille talveksi ratkaisuja. Sisälle ei voi ottaa ja ulkona on kylmä, jos ei kanille niin ruokkivalle omistajalle. Joten parempi antaa toinen (mielellään se aiempi kani) pois uuden elämää sekaamasta. Tai kaikki kanit.

Kuulostaako tutulta? Valitettavasti. Mitä asialle voisi tehdä? Ja mieluiten jo ennakkoon, ennenkö ollaan tuossa pisteessä?

Ensimmäinenhän (selviö) on tietenkin ettei myydä alaikäiselle. Vastuu eläimestä on aina aikuisella. Aikuiselle ihmiselle myydessä, onko kasvattajalla vastuuta? Pitäisi olla. Sen verran ainakin, että selvittää onko kyseinen ostaja yhtään perillä siitä, mitä on hankkimassa. Onko hänellä siihen tilaa, aikaa, entä tietotaitoa kanin hoidosta.

• Hyvä ostaja on miettinyt ja perehtynyt lajin ominaispiirteisiin jo ennen, kuin lähtee kania kyselemään, kertoo itsestään ja valmiudestaan ottaa eläin (seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi).
• Hyvä kasvattaja kyselee ja varmistaa, että ostaja on tietoinen siitä mitä on ostamassa. Ei myy kelle tahansa, jos vaikuttaa siltä että ostajan ajatukset ovat kaukana totuudesta tai kanin hankinta vaikuttaa vain hetken mielijohteelta. Ikävä tosiasiahan on se, että vaikka (hyvä) kasvattaja kieltäytyisi myymästä, kaneja löytyy kuitenkin muualtakin ja aina on joku, joka myy/antaa.

Oletetaan, että ostaja on saanut jostain kanin ja palaa sen kanssa kotiin. Kotona odottaa toinen kani ja uusi tulokas lykätään samantien aiemman kanin reviirille ja oletetaan että heistä tulee parhaat ystävykset koska ovat samaa lajia.
Ellei tukkajuhlat ala heti samantien, kanit ovat niin paniikissa ja stressaantuneita että sietävät tilannetta pakon edessä. Kunnes rähinä puhkeaa hieman myöhemmin. Ja toinen tai molemmat alkavat käyttäytyä aggressiivisesti myös omistajaa kohtaan koska muutto ja yhteenlaitto vieraan kanin reviirillä on ollut kanin psyykeelle liikaa. Tai jommalle kummalle puhkeaa stressin ja uuden (bakteeri)ympäristön seurauksena jokin piilevä ja tarttuva sairaus ja omistaja syyttää kanin kasvattajaa "sairaan kanin myymisestä". Pahimmassa tapauksessa joutuu lopettamaan molemmat kanit toivottomaksi koettujen lääkitysten ja satojen eurojen rahanmenon jälkeen. Ilmaisesta tulikin kallis fiasko.

Kaikelta tältä voisi välttyä, jos malttaa mielensä ja karanteenaa uuden kanin ennen aiempaan tutustuttamista. Karanteenin aikana näkee, jos muuton seurauksena kanissa näkyy merkkejä sairaudesta. Karanteenin aikana kani ehtii tottua uusiin ihmisiin, uuteen ympäristöön, bakteerikantaan ja ruokinnan muutokseen rauhassa ja ehtii kehittämään paremman vastustuskyvyn.

S´agapo´s kanien ostajat yritän "pelotella" jo myyntisivulla mahdollisista ongelmista joita kanien kanssa voi tulla. Pyydän myös kertomaan itsestään, kanikokemuksestaan ja kodistaan, mihin kania ollaan hankkimassa. Jos ostaja kertoo että kotona on jo kani ennestään ja hänelle etsitään kaveria, muistutan, ettei ole takeita yhteiselon onnistumisesta. Ja AINA, jos ottaa enemmän kuin yhden kanin, on varauduttava siihen etteivät tule toimeen keskenään ja tilaa on oltava myös kanien erikseen pitämiseen. Niin väliaikaisiin välirikkoihin kuin lopulliseen eroon kanien kesken.
Koska kasvatukseni on pienimuotoista, ei kaneja ole koskaan liiaksi taikka pakkomyynnissä joten ostaja joutuu jonkun aikaa odottaa sitä omaansa. Odotusaikana ehtii miettiä asiaa perinpohjin.
Jos olen ostajan kanssa päässyt niin pitkälle, että sopiva kani on löytynyt ja kaupoista sovittu, lähetän ostajalle etukäteen hoito- ja ruokintaoppaan. Oppaassa kerron kanin karanteenaamisen tarkoituksesta, tarpeesta ja toteutuksesta joten ostaja on tietoinen, ettei kaneja laiteta yhteen samantien kun on kotiin päästy.

Tähän loppuun täytyy todeta, että joko yllä olevat toimet toimivat, tai olen onnistunut myymään kanejani "järki kädessä"-oleville ostajille sillä tietääkseni omia kasvattejani ei kierrä kodista toiseen vaan ovat päässeet hyviin koteihin. Muutaman kanin tiedän kotia vaihtaneen elämäntilanteiden muuttuessa, mutta se on ymmärrettävää ettei elämää voi täysin ennustaa vuosiksi eteenpäin. Heillekin on kuitenkin löytynyt hyvät "jatkokodit" ja pyydettäessä olen auttanut kotien etsinnässä tai ottanut kanin takaisin itselleni.

Kiitos teille, ihanat S´agapo´s kanien omistajat että huolehditte omistanne ja kiitos yhteydenotoista joissa kerrotte kanien kuulumisia. :)

Lämpimän lempeät syyskelit jatkuvat yhä, mutta ohuelle pipolle on jo kovasti käyttöä. Kanitilkun puuvillapipoista on saatavilla kaikkea kolmea väriä, joten ei muuta kuin tilailemaan nopealla ja ilmaisella toimituksella vielä, kun pipoja on!

Kanitilkku nimittäin tarjoaa ilmaisen postituksen JÄLJET-Collectionin tuotteille viikon ajan, eli tarjous on voimassa 2.lokakuuta asti.

Linkki muihin tuotteisiin: Jäljet-Collection

Muutamia kappaleita ohuita puuvillapipoja jäljellä, hintaan 11e/kpl

Heureka, nyt mä sen keksin!

Taas kerran uusi heinäviritelmä... ja vihdoin sellainen, johon voin siististi pölisyttämättä laittaa sopivan "kakun" heinäpaalista kerrallaan. Eikä heinää tarvitse pöyhiä välilläkään, painovoima hoitaa sen että heinää on tarjolla lähes viimeiseen korteen asti.

Facebookissa jo yli 500 tykkääjää, hienoa!

Viime viikonlopun aikana oli 500 tykkääjän raja rikkoutunut, raja, jota facebook on kaupitellut tavoitteeksi siitä lähtien kun 350 tuli täyteen. Silloin mietin, että "siinäpähän tavoittelet ihan itseksesi vain, 350 on jo todella hyvin". Mutta täytyy todeta, etten siis ole "yksin" näiden harrastusteni kanssa, kanilan sekä Kanitilkun. :)

Hieman muitakin syyskuulumisia hiljaisuuteen. Syksy on alkanut niin rytinällä, ettei pahemmin kirjoitteluun ole aikaa jäänyt. Meillä onkin tänä syksynä jo kolme koululaista ja yksi esikoululainen, joten kalenteri ja aikataulut on minuutin tarkkuudella täytettyjä. Vaikka aamupäivisin siirtelen kaneja nurmikolla ja käyn repimässä muille tuoreita, nappaan jonkun sisälle seuraksi/lapset hoitaa pupusia jne. niin itse siivous ja ruokinta on useana iltana tapahtunut kännykän kera... siis kännykkä taskulampuksi ja illan pimeyteen. :D Työt, kuljetukset, läksyt, kokeet, harrastukset, vaatteet, vanhempainillat/vartit/palaverit ynnä muut x4. Ja koska koulut ja päiväkodit on alkaneet, on aloitettu myös flunssakausi, täitutkinnat, matotarkastukset... Tuttua joka syksyistä juttua, mielenkiintoa siis riittää perusarjen lisäksi. Tylsää? Never. ;)

Matotarkastuksista tulikin mieleen, osallistukaahan lemmikkikanitutkimukseen papanoita keräämällä, jos aikaa ja halukkuutta riittää: https://www.facebook.com/Lemmikkikanitutkimus/photos/a.773060532808857.1073741830.448925478555699/841317055983204/?type=1&theater

Kanikuulumisia

Koska meillä oli poikaskimara jo keväällä, kanit ovat taas saaneet kesän vain olla ja nauttia ulkoruokinnasta. Emäkanit ovat saaneet viettää ansaittua taukoa ja uusi sukupolvi kasvaa ja kaunistua. Muutamiin poikaskyselyihin olen sentään pystynyt kesälläkin vastaamaan, mutta lähinnä vain sijoittamalla koska pelkästään myyntiin en poikueita "teetä" vaan taustalla on tarkat harkinnat omaa kasvatustyötäni ajatellen. Ihanaa on kuitenkin saada tuottaa perheille onnea ja elämäniloa lemmikin muodossa, esimerkiksi kummipoikani (perheineen) päätyi tänä kesänä oman pupusen hankintaan ja erään toisen sijoituskanin kotoa tuli palautetta siitä, miten kaninhoito on lähentänyt koko perhettä. Osa kanikyselijöistä malttaa kärsivällisesti odottaa ja odottaa sitä omaansa, joten onhan se hienoa kun jossain vaiheessa pystyy odotukseen vastaamaan ja sen ilon toisten kanssa jakamaan.

Vielä pupuset ovat kesäkaudellaan eli ulkona, viikonlopuksi on yhä luvattu lämmintä mutta yöt ja aamut on kovin kosteita jo. Päivä kerrallaan tarkkailen, milloin olisi aika siirtyä kuivempiin oloihin. Kesätuoreita on kuivattuna ja osa vielä kuivumassa talvea varten, heinäpaaleja on hankittuna ja uusimpana villityksenä aloitin kauran oraan kasvatuksen. Siitä oli ohjeet jo Papanaattorin numerossa 1/15, mutta nyt kun alkaa nurmiruokinta hiipua niin ajattelin tällä tavoin turvata tuoretarjonnan myös talveksi. (Niin ja ne jotka eivät tiedä mikä Papanaattori on tai eivät kyseistä Suomen Lemmikkikanit Ry:n jäsenlehteä käsiinsä saa, ohjeita kasvattamiseen löytyy netistä hakusanalla "fodder".)

Kasvualustoiksi hankin muutaman muovilaatikon joihin tekninen tuki poraili reikiä, kasvatustelineenä toimii korihylly, johon korit asettelin siksak-tyyliin eli hieman kallelleen. Tällöin kasteluvesi laskee ylempää alemmas ja lopulta ylimääräinen vesi valuu alalaatikkoon. Ensimmäinen satsi on itämisvaiheessa, seuraava liotusvaiheessa. Hiiret olivat niin innokkaina haistelemassa puuhiani, joten tarjosin kokeessa hieman itäneitä kauranjyviä heille ja sehän oli suuri hitti heidän keskuudessa. Lintupunkkien pelossa en jyrsijöille pihakasveja kovinkaan paljoa uskalla antaa, joten tämä oras (kunhan ehtii kasvaa) on varmaan hillitön juttu!

Muutamia muutoksia on kanilan asukkaissa tosiaan kesän mittaan tapahtunut. Vuoden verran ajoittaisista vatsavaivoista kärsinyt Pätkis laihtui kesän mittaan lopulta luurangoksi ja on nyt haudattuna rakkaan SamSamin viereen. Epäilykseni vatsavaivoihin on megacolon, mutta asiaa tutkitaan vielä joten varmaksi en osaa sanoa. Muutama uros muutti sijoitukseen ja yksi sijoitusuros palasi kotiin. Mocca muutti toiseen kanilaan ja sieltä on tulossa Mocan jälkeläinen tilalle. :) Ruotsista kävimme hakemassa mustan rex-kantajan, Silverbuskens Rubyn ja Hyvinkäältä toin kotiin Hops Ontop´s Monacon, pienirexin. Monaco on siitä mielenkiintoinen, että kauniin värinsä lisäksi neiti kantaa satiinia, emän suku on Venäjältä ja tosiaan ovat ensimmäisiä satiinisia pienirexejä joihin olen törmännyt.

Ei ole vaikea arvata, kuka näistä on Minion-nimen saanut pienirex. 

Lopuksi tulevia kanitapahtumia

Kiinnostuneille tiedoksi, HUOMENNA on Kuopiossa SKY:n kaninäyttely, n. kuukauden päästä seuraavan kerran, silloin Salossa: http://www.kaniyhdistys.com/kutsu_kuopio120915.htm

Marraskuussa olisi Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistyksen järjestämä PET SHOW näyttely Seinäjoella Mustissa & Mirrissä.https://www.facebook.com/events/732523356893404/732882523524154/

Ja Kaniininkasvattajat Ry järjestää oman ulkomuotonäyttelynsä myös marraskuussa, paikkana on Lieto. https://www.facebook.com/events/1770764796484181/

Kanilan kesäkuulumisia

Kesä on jo pitkällä ja monenlaista on tullut puuhailtua. Harvoina aurinkoisina päivinä on riennetty joko mökille taikka uimarannalle, pyöräilemään ja pupuja ulkoiluttamaan... Sadepäivät taasen on ahkeroitu enemmän töiden parissa, lasten eli kesälomalaisten puuhatessa muuta. Lapset ovat kesä kesältä isompia ja omatoimisempia, nuorimmainenkin aloittaa jo eskarin joten äitiä tarvitaan lähinnä ruuan, vaatteiden ja laastarien laittajaksi sekä harrastuksiin kuskaajaksi. Ja alkukesän Kreikan matkalla saatiin aurinkoa niin paljon varastoitua, ettei Suomen vaihtelevat kesäsäät ole liikaa harmittaneet.
Pupunpoikaset syntyivät kaikin jo keväällä, joten kesäaikaan ei vauvoja ole ollutkaan. Olemme saaneet seurailla kotiin jäävien poikasten kasvua ja elämäniloa.

Tällä viikolla olin puolisoni kanssa kahden karavaanarireissulla ja koska vihdoinkin löysin kasvatukseeni sopivaa uutta verta, määränpäänä oli Ruotsi ja Silverbuskens Kanila. Sieltä poimimme mukaan Silverbuskens Rubyn, joka kantaa rex-turkkigeeniä muttei kuitenkaan ole kirjava taustoiltaan. Itselläni on useampikin uros tämän kevään poikasista odottamassa Rubyn aikuistumista.

Kanilan väki on asustellut kesän ulkona, siirreltävissä häkeissä yksin-kaksin ja kolmisteen ja kivaahan se on kirmailla sekä mutustaa tuoreella ruoholla. Mutta vesisade. Vesilammikot kasautuu häkkien katoille, nurmi on märkää ja kaneja käy sääliksi. Ensi viikolle on taas vaihteeksi luvattu sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta joten päätin tehdä tänään muuttokuorman ja siirsin pupuset sisätiloihin. Ainoastaan Ruby jäi vielä ulos, koska on karanteenissa niinkuin kaikki uudet kanini ovat alkuunsa. Paluumatkalla Ruotsista mukaan napattiin myös kasvattieni jälkeläiset, S´agapo´s Mantsurian Manteli sekä S´agapo´s Teletappimaan NuuNuu. Pikkupojat asuvat sisällä kanihuoneessa, karanteenissa siis myöskin näin aluksi.

Muu kanilan väki asuu sadekelien ajan nyt varastossa, vaikka tilaa on hieman vähemmän kuin pihahäkeissä, niin kovin innoissaan olivat ja paikkojaan merkkailivat. Ruoka maistui ja kuiva lattia jalkojen alla on varmasti mukavaa vaihtelua. Innostuin vielä valokuvaamaan iltapalalle ryhmittyneitä kanilaisiani.

Pojat, Rommi, Herra Hippi sekä Tommi

Tytöt, Molla, Mussu ja Epsilon

Pätkis ja Pupsi

Lelu

Queenie & Aliisa

Vappu ja Didi