Uusia tuulia

Taas on kevät nytkähtänyt sen verran eteenpäin, että alkaa olla selvillä millä, miten ja mihin suuntaan tänä vuonna jatketaan rex-turkkisten jalostuksessa. Muutama poikue on syntynyt, sekä täällä että sijoituskodissa ja suunnitelmia tietenkin olisi vaikka muille jakaa.

Ensi viikonloppuna on Lempäälässä SKY:n kaninäyttely, olen tulossa sinne muutaman kanin kera. Osa jatkaa matkaa eteenpäin, pari tulee kanssani kotiin. Nyt näyttäisi siltä, että kanilaan palautuneellekin kanille olisi loppuelämän koti tarjolla. Mikä olisi oikein hienoa sillä Midas on pupu, jolla on vielä paljon annettavaa lemmikin asemassa.

Kanilassa on tapahtunut muitakin muutoksia kuin uudet ihanat poikaset. Orpolapset, jotka meille tuli yhden poikueen jatkeeksi, ovat onnellisesti päässeet takaisin kotiinsa. Ovat kuulemma vilkkaita, uteliaita ja kovia syömään.

Koska kasvatan pienimuotoisesti ja tilaa on rajallisesti, täytyy jostain aina tinkiä. Pyrkimys on päästä joka sukupolvella aina piirun verran lähemmäs tavoitteita, joten oli aika luovuttaa useampi aikuinen eteenpäin. Osa rakkaista pupusista siis muutti kanilaan, jossa rex-kluppakasvatus on aluillaan. Asiasta sovittiin jo viime vuoden puolella, mutta ensin täytyi odottella nuorison kasvamista aikuiseksi ja sen jälkeen vielä lisääntymistä & jälkikasvun hoitamista. Uroksilla ei tietenkään niin iso työ ole kuin naarailla, mutta välimatkan vuoksi pupuset lähtivät kaikki samalla kertaa. Osa lähti astutettuna sijoitukseen, joten jälkikasvua on sieltäkin toivon mukaan luvassa. Ainakin on tullut sovittua "hedelmällinen" yhteistyö- ja avunantosopimus joten ihan kaikkea ei tarvitse enää yksin tehdä. :)
Kanilassa hyödynnettiin tyhjäksi jääneet tilat samantien purkamalla väliseiniä ja laajentamalla kotiin jääneiden asumuksia. Kyllä taas riitti tutkimista ja merkkailemista muutamaksi päiväksi.

Jos jotakuta mietityttää Riston silmävamma, niin onneksi se on saatu hoidettua kunnialla kuntoon asti. Pieni arpi näkyy silmässä harmaana kohtana, mutta onneksi se on silmän sisänurkassa joten ei haittaa näkökenttää. Ja haalenee vielä enemmän ajan myötä.
Risto ehti tervehtyä juuri sopivasti ennen kiinanharjakoirien treffejä. Treffit alkoi hyvin, mutta Riston mielestä isompien koirien uhittelu meni liian pelottavaksi ja välillä sitä oli parempi seurata pöydän alta. Armoton väsy iski vielä lopuksi joten muiden harjoitellessa näyttelyitä varten, Risto päätti ottaa pienet päikkärit. Reissu oli Ristolle rankka mutta antoisa. Olihan siellä Riston siskokin.

Pupuille on taas tarjolla omenapuun oksia, toin muutaman oksan sisälle ja laitoin lämpimään veteen. Pikkuisia lehtiä on alkanut versota, täytyypä testailla sattuisko joku oksista kasvattamaan kukkiakin!

Muutama kuva vielä tähän loppuun pikku murusista:

Hänen piti olla nimelään Helios,
mutta näyttääpi vaihtuvan naaraspuoliseksi.

Aina on yksi, joka haluaa olla erilainen. Tyttö nimeltään
S´agapo´s Selene (eli kuun jumalatar) halusi vaihtaa lähes
kaikki karvat kerrallaan. Ei ihan hehkeimmillään ole nyt.. 

Uskaltaisikohan täältä pesän lämmöstä lähteä?

ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Hyvät ja ei niin hyvät uutiset

Viime postauksessa pienempi orpopoikanen oli kiikunkaakun vielä mukana, no samat sanat nytkin eli elossa on, mutta silti pitää jännityksessä.
Paino on noussut, tänään puntari näytti 70g joten ruokaa menee massuun ja loikkii välillä tutkimusretkiä. Silti poikanen on kovin hintelä ja karvakin vähän näyttää paikkapaikoin siltä että sen kasvuun ei energiaa ihan riitä tarpeeksi. Korvat tällä kaverilla on hassun lyhyet, vai mitä? :D Kuvassa siis iso edessä oikealla, pieni vasemmalla. Niin kauan kuin näyttää voivan hyvin ja paino nousee, annan olla ja seurailen. Jos kunto romahtaa niin tietenkään ei ole tarkoitus ehdoin tahdoin kärsimyksiä pitkittää.

Ja sitten ne huonot uutiset. Perjantai-aamuna huomattiin, että Risto-koiran silmä oli rähmäinen ja selvästi kipeä. Ensihätään silmän pesu ja kun eläinlääkäri aukesi, soitin ja päästiin Riston kanssa heti näytille. Kyse ei ollut pikku naarmusta vaan silmässä oli syvä viilto ja silmä lähes puhki, se oli pakko tikata joten leikkaukseen ja sen jälkeen lääkärin sanoin "intensiivistä, ympärivuorokautista hoitoa". 

Mitään varmuutta ei ole, onko kani päässyt lääppäisemään vai onko kenties oksa/heinänkorsi/ihan joku muu ollut viillon aiheuttaja. Jos silmään on raapaissut/puraissut kani, täytyy lääkitä vielä huolellisemmin ettei bakteerit pääse aiheuttamaan tulehdusta. 

Ristohan on kanien suhteen hölmön utelias, joten työntelee päätään komppariverkon läpi ja olen ajatellut että on ihan oikein jos kani näyttää missä menee raja, mutta juuri tätä olen pelännyt että mitäs jos kani hyökkää ja osuukin silmään. Hirveän huono omatunto ja harmitus tietenkin, miksi olen ottanut Riston mukaan kanien luokse, osuiko kenties silmä johonkin tikkuun kun laitoin takkaan puita vai osuiko heinänkorsi sopivasti kun paalin kanssa peuhasi. Entä jos silmä vaurioituu pysyvästi, toisella elämä on vasta alussa ja jo nyt joutui tällaiseen tötteröpää-hoitorumbaan jossa jatkuvasti työnnetään lääkkeitä joko suuhun tai silmään ja viedään tuijoteltavaksi kirkkaisiin valoihin. :(  Kanien ja koiran tutustuttaminen menee jäihin, kompparikehikkoa olen tiivistänyt ja kanit eivät jatkossakaan loiki vapaana Riston kanssa samassa tilassa. Mieluummin rajoituksia kuin lisää onnettomuuksia.

Onneksi yrittäjämieheni pari hiihtolomapäivää "paloi" jo aiemmin, ei tarvinnut lapsille tuottaa sitä pettymystä että kaikki lomasuunnitelmat joudutaan perumaan. Lomapäiviä (ja öitä) rytmittää kännykän muistutukset muutaman tunnin välein annettavista lääkkeistä. 

Lähimatkailua olen siis lasten kera harrastanut, miehen painaessa duunissa. Harmi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta ollut, eilinen Duudsonit Activity Park-reissu päätyi röngtenkuvauksiin yhden lapsen kohdalla... Joten potilaita on nyt kaksi. Onneksi ovat niin reippaita, molemmat! Ja Riston parantumisen suhteen lääkäri oli hyvin positiivinen, tikit ovat pysyneet paikallaan eikä silmässä näy tulehduksen merkkejä. Näkökyvyn pitäisi säilyä vaikka arpi luultavasti jää. Välillä taisteltiin lääkkeiden kanssa, mutta nyt ollaan niistä taas Riston kanssa yhteisymmärryksessä. Nyt on taas iltalääkkeiden vuoro, huomenna vietetään yhden lapsen synttäreitä joten on aika nousta näpyttelemästä ja alkaa hommiin. Hyvää yötä!

Riston mielipide lääkärin antamasta pissasuojasta.