torstai 26. tammikuuta 2017

Hei ja hyvää alkanutta vuotta!

Tähän alkuun ilmoitusluontoinen asia: muista kiireistä johtuen Kanitilkun ompelukone on tauolla helmikuun ajan, joten ompelusten suhteen palailen asiaan hiihtoloman jälkeen. Kiitän ymmärryksestä.

Tälle talvelle ei ole ainakaan vielä niin kovia pakkasjaksoja tullut, että olisi patteriakaan tarvinnut kaneille viedä. Hieman on lumeen päässyt loikkimaan mutta enimmäkseen pihat on vain jäässä, lumitöitä ei täälläpäin Suomea ole tarvinnut tehdä kertaakaan. 
Kaniininkasvattajien näyttelyssä kerkesimme käymään pari viikkoa sitten ja onneksi tuli lähdettyä vaikka näyttelyn lähentyessä harmittelin, miksi edes olin ilmoittautunut. :D Yksi oli liian kevyt, toisella liikaa valkoisia karvoja, kolmas nokinen sekä tuplaturkkinen (koska lämpötilat ei oikein kerro millaisen turkin kasvattaisi) ja neljännellä aika vajaa viittakuvio. Olin varautunut saamaan neljä hylättyä tulosta mutta ei, kaikki saivat arvostelut ja mukavilla pisteillä jopa. Väreistä ja kuviosta menetetyt pisteet eivät haittane, koska näissä ei värit ole pääasiana vaan ovat ns. "rungon parannus" sukupolvi. 
Tottakai näyttelyissä on ihanaa tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joten päivä sujui oikein rattoisasti jopa mukanani olleilta lapsukaisilta. Tällä kertaa se oli äiti, joka jäi tyhjäämään näyttelypaikkaa odotellen, joko lapset haluaisivat lähteä kotiin. Aiemmin on tilanne ollut täysin päinvastainen ja muu perhe on kyllästymiseen asti odotellut että näyttelyt olisi ohi ja pupuset saisi ottaa mukaan. Mukavaa siis oli. 

Kevään astutussuunnitelmat on tehtynä ja pari naarasta on jo astutettu. Viime kevään/kesän poikasten kasvettua aikuiseksi pystyy nyt valikoimaan, ketkä täydentävät toisiaan ja kenellä olisi enemmän potentiaalia lemmikkikanin ominaisuudessa. Uroksia jätin kasvamaan tuplamäärän naaraita kohti, joten heistä liikenisi jokunen lemmikiksi taikka sijoitukseen mikäli heillä ja uudella kodilla toiveet ja tarpeet natsaa. Eli jos siis on etsinnässä jo murkkuiän ylittänyt poikapupunen, laitahan sähköpostia ja kerro millaista kania etsit ja millaiseen kotiin. :)

Näyttelyssä oli Super Pahna-olkikuivikkeen edustaja paikalla ja koska materiaali vaikutti kiinnostavalta, otin sitä kokeiluun. Kyseessä on biohajoava luomutuote josta on erittäin hyviä kokemuksia esimerkiksi navetoissa käytettynä joten erittäin lupaavalta vaikuttava tuote. Vertailun vuoksi laitoin yhteen vessalaatikkoon Super Pahnaa, toiseen pellettimuotoon puristettua olkea.
Super Pahna, 100% olkea

(Sain myös pikkupussukan happyanimal olkikuiviketta, joka on pätkittyä olkisilppua. Hyvin ilmavaa ja kevyttä, tätä on kokeilussa hiirten asumuksessa ja tykkään kyllä kovasti koska olen muutoinkin oljen ystävä muissakin muodoissaan.
Olki esim. maatuu nopeasti verrattuna puruun ja maistuu jyrsijöille ihan naposteltavaksikin, sen kanssa riittää puuhaamista.)


Super Pahna



Ensi vaikutelma: helppoa ja kevyttä annostella, miinusta hienojakoisuudesta eli pölisemisestä. Kani kiinnostui myös kovasti uudesta kuivikkeesta, kuopsuttelun ja kieriskelyn jäljiltä kuiviketta lenteli ympäriinsä. Olkipelletti ei pölise, mutta se ei yhtälailla innostanut kuopsuttelemaankaan. Vertailu oli siinä mielessä helppo tehdä ja erot käytössä huomata, koska kyseessä oli samanlaiset vessalaatikot ja yhtä ahkerat käyttäjät joten papanoita ja pissaa ehti tulla jo vuorokaudessa runsain määrin. Super Pahna imee pissat mukavasti itseensä niinkuin pitääkin, papanat jää pahnan pinnalle. Olkipelletti turpoaa ja murustuu käytössä, jolloin se imee pissat mutta papanat jäävät mukavammin ehjien pellettien väleihin. Super Pahnaa olen käyttänyt nyt yhden säkin verran ja todennut että se on helppo myös lapioida vessalaatikoista pois, ei jämähdä pohjaan liian tiiviisti. Mutta toisin kuin olkipelletti, se vaatii lisäkerroksen laittamista päivittäin ettei vessalaatikko ole liian kakkainen jalkapohjille. Pupuilla kun tuota papanaa irtoaa hieman eri tyyliin kuin monella muulla lemmikillä. ;) 
Mikäli kiinnostuit tästä kuivikkeesta, lisätietoja löytyy Naturalian sivustolta.