Marraskuisia kuulumisia

Edellisestä kirjoituksesta alkaakin olla puolisen vuotta jo, nopeasti aika kuluu!

Viimeiseen vuoteen on mahtunut stressaaviakin aikoja ja jännittäviä asioita, niistä vaikuttavimpana pari viikkoa sitten lapsellemme tehty iso leikkausoperaatio, joka tosiaan on vihdoin onnellisesti ohi ja toipuminen hyvällä mallilla. Ei voi kun ihmetellä mihin kaikkeen lääkärit pystyvätkään!
Tunnollisena vanhempana olen tietenkin ollut huolissani kaikesta mahdollisesta ja sen seurauksena aloin harrastamaan yöllistä bruksismia eli päivän ajatuksia tulee kelattua tiukasti hammasta purren. Tämä uusi "harrastus" aiheutti ensin mystistä korvasärkyä jota ihmeteltiin kevään ajan, mutta lisäpotkua se sai edellisessä tekstissä mainitun keittiöremontin aikaan, jolloin kaveriksi liittyi vielä jatkuva tinnitus. Ei vaarallista, muttei mukavaakaan ja on vaatinut paljon voimia ja sopeutumista siihen ettei viimeiseen puoleen vuoteen ole hetkeäkään ollut hiljaista. Nyt mukana on myös ohimosärky, tällä hetkellä istun aamupäiväisen fysioterapian jäljiltä "nastat" päässäni. Onneksi hieronta ja purentalihasten venyttely & jumppaus auttaa kipuihin sekä vaimentaa korvien soimista. Ehkä onnistun jossain vaiheessa taas ottamaan rennommin ja vaivatkin helpottaa.

Aiemmin kirjoittelinkin kanilan väkimäärän vähentyneen myydessäni jalostuskaneja eteenpäin, mutta viime viikolla joukosta poistui valitettavasti yksi lisää, Aliisa. Hällä on vähän väliä ollut taipumusta menettää massaa ja tänä syksynä ei hoidosta huolimatta paino lähtenyt enää nousuun, karvaa irtoili eikä uutta juurikaan kasvanut tilalle. Onneksi angorarouva sinnitteli sairaalareissumme yli eikä kuollut nuorempien lastemme käsiin. Teini kyllä viestitti viritelleensä toisen juomapullon Aliisan viereen koska kani vaikutti siltä ettei jaksaisi loikata vessalaatikkoon juomaan. <3 Kotiuduttuani Aliisa loikkaili vielä hieman, mutta hengitys oli jo hidasta ja raskasta. Hyvästi, pehmoinen karvamato.

Rusina poikasena

Alkuvuodesta sijoituskotiin muuttanut ihana pikku Rusina alias S´agapo´s Lili sai Rompertin kanssa kuukausi sitten kolme pientä palleroista. Heistä yksi valitettavasti menehtyi, joten kaksi otter-palleroa jäi jäljelle.
Rusina itse on hieman poikkeuksellisen näköinen töpöhäntäkani, koska häneltä emo synnytystohinoissaan nappasi vahingossa palasen hännästä.

Ruotsissa rex-turkkisten kääpiöluppien kasvattajia on enemmän kuin täällä meillä ja he ovatkin ottaneet päämääräkseen saada rotu Pohjoismaiseen standardiin (Eurooppalaisessa standardissahan näin jo on). Vaikka oma kasvatukseni on suhteellisen olematonta tällä hetkellä, lähdin tietenkin hakemukseen mukaan kun pyysivät. Toivottavasti onnistuu!

Loppuun vielä kannanotto tärkeään asiaan mutta kanimaiseen tyyliin:

Ruohonleikkurien kesätyöt on alkaneet

Aliisa ja Queen alkukesästä tutustumassa laidunhäkkinsä antimiin.

Nyt on saatu nauttia jo jonkin aikaa ihanista, aurinkoisista keleistä ja kanilan väki on päässyt aloittamaan kesätyöt ulkona. Muut kanit toimivat takapihan ruohonleikkureina, punasilmäisen Parakalon viettäessä äitiyslomaa. Hänelle tuoreet tarjoillaan päivittäin valmiiksi revittynä. Parakalon poikue onkin tämän kesän ainut, sen verran vähiin on pupuporukka käynyt. Nautitaan siitä siis koko kesän edestä!

Meillä kanien hoitajilla on meneillään keittiöremontti. Sen verran karsittu sisustus keittiössä tällä hetkellä on, että pian ehkä saadaan mekin siirtyä kanien seuraksi ulkoruokintaan. Onneksi kelit suosii grillaajaa, ruokapöytäkin löytyy terassilta, pingisverkolla koristeltuna.

Ihanaa kesää kaikille!

S´agapo´s Parakalo tutkimassa kesämökkiään ja sen ympärillä olevaa aitausta. Nyt kun pihahäkissä asumista on muutama viikko jo takana, voin ilokseni todeta Parakalon olevan ensimmäinen, joka oikeasti käyttää yläkerran umpimökkiä muuhun kuin kakkimiseen! (Toivottavasti opettaa saman taidon myös poikasilleen.)

Hiihtolomalla

S´agapo´s Kanila & Kanitilkku ovat viettäneet hiljaiseloa jo jonkin aikaa, ompelukone ei ole ehtinyt surista ja kanien määrä on vähentynyt entisestään. Eilenkin lähti muutama pupuliini kasvatuksesta kiinnostuneen perheen matkaan, mikä on mukavaa sillä jalostustyön on siellä tarkoitus jatkua.

Jäljelle on jäänyt toki lemmikkipupuset sekä jokunen jalostuskani joten mitään lopullista tai peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Vain muuttunut pienimuotoisemmasta vielä pienemmäksi. Muu elämä menee tärkeysjärjestyksessä "hupiharrastuksen" ohi, mutta koska tässä harrastukseessa hupi sisältää eläviä otuksia, niitä ei voi vain nostaa kaapin hyllylle odottamaan. Joten parempi silloin hidastaa tahtia entisestään ja katsoa mihin se johtaa.

Mikäli joku on tällä hetkellä uteliasta kääpiöluppaa vailla, sijoituskotiin on palautunut viime kesänä syntynyt Martta-neiti. Omaa isänsä unenlahjat (ei kannata säikähtää vaikka näyttäisi kuolleelta) mutta hereillä ollessaan on utelias ja touhukas pikkutypy.
Kevätauringon paistaessa on nyt innostunut kaivuutöistä, edellisestä kodissa oli työskennellyt johtohommissa ja siitä syystä päätyikin tähän maisemanvaihdokseen. On nyt asustellut muutaman viikon lapsuudenkodissaan mutta paljosta juoksentelusta huolimatta ei ole onnistunut tuhoamaan mitään. Sijoituskodissa on mahdollista tutustua Martan isään, emään sekä siskoon. He eivät ole olleet täysin ihastuneita tuhlaajatytön kotiinpaluusta (kuten arvata saattaa). Lisätietoja saa viestiä laittamalla.
MUOKS Kani tällä hetkellä varattu.